Pihakoira Nooan arkki

Pallon perässä

2012-03-06T00:28:00.002+02:00

Maanantaina mulla oli lomapäivä eli meillä oli pitkä viikonloppu Liedossa. Nooa kävi aamulla lenkillä äitin kanssa ja mä nukuin pitkään :) Jee! Aamuherätys oli kyllä melkoinen, kun Nooa ryntäsi suoraan eteisestä mun huoneeseen ja pomppasi sänkyyn hurjalla loikalle, että töminä vaan kävi. Vähän taisi olla intoa ja energiaa tyypillä!

Sää oli mitä mainioin pihalla puuhailuun - auringonpaistetta ja pikkupakkasta. Ollaan aiemmin leikitty ulkona tennispallon kanssa, mutta sitä taitaa olla kirkkaassa auringonpaisteessa ja lumihangessa vaikea seurata. Tai ainakin Nooa kyllästyy melko pian tennispallon noutamiseen ja usein se hukkuu kantohankeen tulleisiin kuoppiin ja onkaloihin. Ehkä se on mielekkäämpää kesällä. Tänään otinkin sitten pienen nahkaisen jalkapallon ulos, jonka Nooa aikaisemmin talvesta hampaillaan puhkoi. Vaikka pallossa ei pysy ilma enää niin se sopii silti vielä noutoleikkeihin. Nakkipalkalla Nooa intoutui noutamaan jalkapalloa yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...kunnes nakit loppui :D Välillä mentiin sisälle vähän levähtämään ja sitten taas pallottelemaan pihvitikkupalkalla. Hauskaa oli ja tulipahan Nooallekin vähän räjähtävää juoksutreeniä taas alle ensi viikolla alkavaa agilityä ajatellen ;) Vaikka nopeaa ja räjähtävä on muutenkin. Muuten päivä sujui Nooan osalta melkolailla aurinkoenergiaa keräten milloin sohvan selkänojalla ja milloin lattialla maton päällä. Mä taas yritin parhaani mukaan herätellä pihakoirayhdistyksen keskustelufoorumia eloon aloittamalla keskusteluja. Nykyajan haasteena taitaa useimpien yhdistysten osalta olla se, että ihmiset ovat suurelta osin siirtyneet keskustelemaan Facebook -ryhmiin perinteisten foorumeiden sijaan. Toisaalta kaikki eivät ole Facebook -jäsenyydestä innostuneet. Itsekin keskustelen mieluiten foorumilla, koska keskusteluketjuja on helpompi seurata ja niihin on helpompi myöhemmin palata. Toivotaan, että foorumi saadaan uuteen kukoistukseen ;)

Alkuillasta lähdettiin sitten taas kohti Lietoa. Nooa torkkui taas melkein koko matkan, vaikka välillä sen pitää tarkastaa sijainti työntämällä pää häkin ovesta ulos (vetoketju osittain auki etupenkin takana) niin, että leuka nojaa etupenkin selkänojaa vasten. Tällä viikolla meillä ei olekaan mitään sen kummempaa ohjelmaa kuin sunnuntaina Mankkaalla Lukupuron koirapuistossa pidettävät pihakoiratreffit. Ainakin ennakkotietojen mukaan paikalle olisi tulossa ihan kiitettävästi hännänheiluttajia omistajineen.

Good night, folks!

Aurinko!

2012-03-03T18:28:00.001+02:00

Tänään ollaan nautittu Nooan kanssa kirkkaalta taivaalta paistaneesta auringosta. Leikittiin ensin pihalla pallon kanssa, tehtiin reipas iltapäivälenkki ja taas vähän leikittiin. Sitten Nooa päätti vähän latailla akkuja aurinkoenergialla ja nyt illalla pitää vähän esittää lellipoikaa "suosikkienon" kainalossa.

Terveystuloksia

2012-03-02T11:57:00.002+02:00

Helmikuun alussa käytiin Nooan kanssa siis kuvauttamassa lonkat ja tutkituttamassa polvet. Polvet todettiin terveiksi eli 0/0. Tänään sain viimein tietooni myös lonkkakuvauksen tulokset, C/B. Lonkat ovat vielä siis terveiden rajoissa, mutta hieman tietysti harmittaa (ainahan kaikki haluaa olla täydellisiä, mutta enpä ole sitä itsekään joten miksi koirankaan pitäisi?)...vaikka onhan se totta, kuten Elisa FB:ssä kommentoi niin kevyen pikkukoiran normaalielämää eivät ei-ihan-priimat lonkat yleensä haittaa. Ja kun Nooan menoa katsoo niin ei se tunnu kyllä haittaavan - ei todellakaan!

B = Lähes normaali/rajatapaus. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdenmukaiset, Nordbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105˚ tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset.

C = Lievä. Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Nordbergin asteikko on noin 100˚ ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaalikaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.

Nooan isällä Puskalla on C/C lonkat ja äidillä Siirillä A/A lonkat.

Kevään ensimmäinen päivä

2012-03-01T19:07:00.000+02:00

Talvi on pikkuhiljaa taittumassa ja näin maaliskuun (kevään) ensimmäisenä päivänä se kyllä huomaa. Pakkasta on yöllä ollut vain muutama aste, tihkuttaa vettä ja lenkillä saa kahlata pienessä loskakerroksessa. Kevään merkki on myös se, että Nooasta lähtee mieletön määrä karvaa. Yritän sitä joka päivä kumisuan kanssa harjata, mutta karvaa lähtee aina vain :) Hyvä ettei ole jo ihan kalju koko koira! Ehkä se taas pikkuhiljaa rauhoittuu eikä tarvitse imurin varressakaan koko ajan olla.

Käytiin tänään Sovetissa ottamassa Nooalle 1-vuotisrabiesrokotus. Olen noudattanut Eviran suositusta, jossa neuvotaan antamaan rokotukset erikseen eikä samanaikaisesti. Voi ehkä olla hieman hätävarjelua ja eläinlääkäribisneksen rahoittamista, mutta... Tämä on mun valinta ja tehköön muut omansa. Uskon, että suosituksiin on syynsä ja ties mikä narkolepsia puhkeaa, jos ne ottaa samalla kertaa :D Eläinlääkäri käski myös tarkkailemaan hieman Nooan silmiä, sillä ne punoittivat tänään jonkin verran. Mielestäni ei mitenkään tavallista enempää, mutta silmät olivat selvästi punaiset. Luultavimmin johtuu säästä. Silmät eivät rähmi eivätkä vuoda. Laitan nyt jonkun aikaa Bepanthen-eye silmätippoja. Ensimmäisten tippojen vaikutus on ainakin ollut hyvä!

Huomenna lähdetään taas Lietoon, missä ei olla pariin viikkoon käytykään. Nooa pääsee äitin rapsutettavaksi ja vähän pihalle juoksentelemaan.

Isosisko raportoi Shanghaista, että Nooan blogia ei voi siellä lukea. Ilmeisesti ollaan Nooan kanssa otettu liian rankasti kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen ja muutenkin blogi on täynnä kapitalistista propagandaa! :D Pitää vähän tutkia voiko asialle tehdä mitään...

Hihnassa

2012-02-28T22:58:00.004+02:00

Lueskelin tänään päivällä pihakoira Kåren blogia, jossa pohdiskeltiin hihnassa vetämisen ongelmaa. Blogikirjoitus pisti mut analysoimaan meidän menoa tarkemmin iltalenkillä. Pentuna Nooan ongelmana oli hihnassa ~~kulkeminen~~ kulkemattomuus. Se ei suostunut kulkemaan 50 metriä kauemmas kotoa ja joudun nappamaan sen aina välillä kainaloon, kantamaan muutaman metrin eteenpäin ja laskemaan maahan. Niin kauan, että se innostui liikkumaan eteenpäin.

Meillä on välillä käytössä panta ja välillä valjaat. Jotkut tykkää, että koira oppii valjaissa vetämään enemmän kuin pannassa...noh enpä tiedä. Jotkut pitävät flexi-hihnaa taivaanlahjana koirakansalle ja hyvänä apuna luoksetuloharjoituksissa yms. Nooa ei ole koskaan flexi-hihnaa nähnytkään eikä tule näkemään. Jos joku pitää sellaista omalle koiralleen ja itselleen hyvänä niin hyvä. Itse pidän sitä epäkäytännöllisenä, rumana ja epähyödyllisenä kapistuksena. Senpä vuoksi meillä on vain kaksi Hurtan normaalia heijastinhihnaa ja sellaisiin paikkoihin, joissa on suotavaa olla pidempi lieka muttei vapaana juoksevaa koiraa on 15 metrin liina.

Tänään satoi taas lunta ja Nooa kävi kierroksilla, kun päästiin ulos...se oli niin jännää, että taas on lunta (pienet ilot!). Nooan vetäminen on ajoittaista ja esiintyy silloin, kun sillä on energiat ihan tapissa tai se on tosi innostunut jostain, kuten tänään. Välillä olen itse niin laiska, että kärsin vetämisestä ja sinkoiluista (hyi, ei saa!!!) ja edetään ihan niinkuin herra käskee. No tänään päätin tiukentaa linjaa ja metriäkään ei liikuta, jos koira makaa neliveto päällä tiehen liimautuneena yrittäessään päästä väkisen eteenpäin. 5-10 minuutin "meditaatiohetki" paikoillaan keskellä katua ja muutaman kerran edestakaisin vetosuunnasta poispäin toimii parhaiten vetämiseen. "Meditaatiohetki" rauhoittaa Nooa sen verran tehokkaasti, että sillä ei ole enää suurempia vetohaluja tai ne saa pienellä muistutuksella kitkettyä kesken lenkin. Vetämistä suurempi ongelma on tällä hetkellä toiset koirat. Nooa innostuu jokaisen koiran nähdessään niin ettei ohittamisesta tule välillä yhtään mitään. Olen kuitenkin tähän yrittänyt soveltaa Wilman neuvoa tokotunneilta, että mahdollisimman lyhyellä hihnalla kävellään tosi reipasta vauhtia ohi yms. Toimii(!), jos ollaan liikkeessä muttei esim. liikennevaloissa, joissa toinen koira vieressä. Pitää vähän miettiä troppeja tähän...toisaalta on paljon kivempi, että koira on avoin ympäröivälle maailmalle, mutta.........ei tarvitsisi jokaista koiraa pussailla ja halailla. Jos omistaja tekisi vastaantulevien ihmisten kanssa samoin saattaisi valkotakkiset hakea... ;) ;)

Oman koiran toimintaa on välillä hyvä analysoida. Nyt sen huomaan, kun aloin Nooan hihnakäyttäytymistä tarkemmin pohtimaan. Ajattelin, että se olisi suurempikin ongelma. Mutta ei se sitten olekaan kuin ajoittaista...ehkä tämä on taas niitä asioita, joita me ollaan treenattu ihan tiedostamatta ja nyt kun asiaa tarkemmin analysoi niin ei pysty sanomaan, että onko vai ei. Joo ja myönnän...tapahtuu sitä vetämistä, jos oon itse laiska ja sallin sitä tapahtuvan (spank me! ;))

PS. Joo on (taas) uudet valjaat kuvissa ;) nimim. friikki

Tuntemattomia polkuja ja luita

2012-02-26T21:25:00.000+02:00

Tänään oli tosi nätti talvipäivä ja päätin lähteä Nooan kanssa vähän tutkimaan Friisilän luonnonsuojelualuetta (en tiedä miksi on suojeltu...). Suunnitelmat kuitenkin muuttui, kun huomattiin metsän kuhisevan hiihtäjiä eikä sitten viitsitty mennä sinne nyrkkitappelemaan sinne karpaasien kanssa :D Niinpä jatkettiin vielä hetken matkaa Holmankorpeen. Periaatteessa olin koko ajan kartalla siitä missä ollaan, mutta toisaalta ei ollut hajuakaan. Friisilän kapeat tiet, kun polveilevat ja kaartuvat miten sattuu. Nähtiinpä sitten uusia maisemia ja lenkistä tuli pidempi kuin aluksi ajattelin - eikä sekään haittaa olihan nätti ilma eikä mihinkään kiire! Iltapäivällä sitten käytiin metsässä kiipeilemässä kallioilla ja löydettiin sieltä luistinratakin! Ja uusia lenkkipolkuja meille :)

Päivällä kävin kaupassa ja ostin Nooalle kunnon nahkapannan. Se mätsää mielestäni hyvin päänpiirtojen sävyihin. Samalla reissulla ostin Nooalle pienen pussillisen hirvenherkkuluita. Niitä se onkin järsinyt pitkin iltaa. Äsken kuitenkin säikähdin, kun se pomppasi sohvalta lattialle ja surkennäköisenä liikutteli leukojaan. Tunnustelin ensin sormella ja se osui johonkin rosoiseen ja terävään. Kauhistuin, että nytkö katkesi hammas vai mitä tapahtui...katsoin tarkemmin niin murunen luuta oli vain "jumittunut" kahden hampaan väliin sen verran taakse ettei Nooa sitä itse saanut pois. Huh! Olenko vähän heikkohermoinen? :D Noh ehkä parempi olla. Nooa näytti helpottuneelta ja kiitolliselta, kun autoin sen pinteestä. Välillä vastaavissa tilanteissa se on pötkinyt karkuun, mutta nyt se jo tietää et yritän vain auttaa :P

Vihdoin

2012-02-25T20:33:00.001+02:00

Siellä se nyt on Koiranetissä, meidän ensimmäinen näyttelytulos :)

Vauhdikasta sekoilua

2012-02-23T21:16:00.001+02:00

Tänään keskityttiin kurssin viimeisellä agilitytunnilla tekemään lyhyttä rataa (huono räpellys alla). Päästiin Nooan kanssa heti ekana kentälle tositoimiin. Istutin Nooan muutaman metrin päähän A-esteestä. Olin tyytyväinen siihen kuinka hyvin se malttoi siinä odottaa. Nooa lähtee liukkaasti liikkeelle eikä mun tarvinnut sitä edes kauhesti ohjailla vaan päästiin ongelmitta puomille asti. Siinä Nooa loikkasi viimeisen kontaktin hieman yli. Pöydällä se malttaa odottaa hienosti, jos en itse anna keholla merkkejä.

Kuvassa pieni virhe. Nro 4 on tietenkin puomi
eikä putki :)

Melkein kyllä alkoi naurattaa, kun Nooa "hymyili" innostustaan siinä pöydällä istuessaan :D Se on agilitystä niiiiin liekeissä! Rengas on ollut meidän suurin kompastuskivi, sillä Nooan on ollut hankala tähdätä vauhdista renkaasta. Niin tälläkin kertaa se lähti rynnimään renkaan ohi aivan toiselle puolelle kenttää. Sain Nooan äkkiä takaisin oikealle "ajolinjalle" ja selkeän "kädestä pitäen" -ohjauksen jälkeen se hyppäsi renkaasta. Siitä olikin sitten taas vähän vaikeuksia ohjata putkeen, kun Nooa rynni suoraan mun jalkoihin ja itse olin jo vähän menossa kepeille (unohdin melkein koko putken...hups!), mutta helposti se sitten lopulta sujahti putkeen. Viimeisenä kepit olivat melko hankalat. Nooan kanssa pääasiassa harjoiteltu ohjureilla (ei niilläkään aina menestyksekkäästi, mutta paremmin kuin ilman) ja nyt kun niitä ei ollut niin sain reilusti kädellä ohjata, että meni oikeista väleistä. Huh! Sama rata mentiin vielä toistamiseen, jossa kouluttaja Tiina käski kiinnittää erityishuomiota kontakteihin ettei sieltä sitten hypellä kesken kaiken pois ja mun pitäisi olla jo puomin puolessa välissä, kun Nooa on menossa siniseen putkeen. Muuten toisinta yritys meni ensimmäistä paremmin, mutta puomilla tuli Nooalta pieni pummi ja ohjasin sen puomille uudelleen ja kontakti meni hienosti.

Sitten meillä olikin huilivuoro, kun muut koirakot tahkosivat rataa. Pidin Nooalle vähän katsekontakti- sekä odotusharjoituksia aulatilassa. Nooalle on kyllä välillä vaikea ymmärtää, että välillä on muidenkin vuoro ja pitää odotella. Se, kun tietää olevansa melkoinen stara ;)

Kun meidän vuoro tuli niin tehtiin vielä samainen rata. Muuten hyvin, mutta edelleen pientä haparointia renkaalla ja kepeillä. Sittenhän Tiina keksi, että vaihdetaanpa radalla suuntaa eli suoritetaan rata päinvastaisessa suunnassa eli kepit ensin jne. Tämä oli varsin haastava homma, sillä koira yleensä tottuu ohjaukseen vasemmalta, mutta nyt pitikin sitten tehdä kaikki oikealla...ja Nooahan pisti pienen show'n pystyyn :D :D :D Kaikki meni hyvin siniselle putkelle asti. Nooa ei millään meinannut mennä putkeen vaan aina, kun oletin sen menneen putkeen se palasikin samaa kautta pois tai juoksi toisesta päästä eli väärään suuntaan putken läpi xD Nooa kävi jo välillä vähän mua pussailemassa siinä ja kieriskelemässä...ja ties mitä hassua, että mulla petti pokka ihan täysin :D Tahkosinko siinä sitten jonkun 10krt, kunnes tuli oikein tehty suoritus ja jatkettiin maaliin asti loistavasti - vauhdilla!

Lopuksi tein Nooan kanssa rengasta namialustan avulla ja nyt se ehkä alkoi sitten hiffata mistä pitää hypätä :) Ja ennen kuin ehdin Tiinalta kysyä, että voitaisiinko kokeilla ilman alustaa niin kappas...Nooa luikahti renkaasta läpi. Lukiko se mun ajatukset vai hyppäsikö vain ihan spontaanisti? ;) Tiedä häntä.

Nooalle (ja tietty mulle) voi antaa arvosanaksi kiitettävän. Nooan ominaisuudet agilitykoiraksi ovat vain saaneet lisävahvistusta ja meidän suhde on kehittynyt vielä vahvemmaksi. Nooa malttaa jo hyvin rauhoittua, kuunnella ja pitää kontaktia. Toki se on välillä vaikeaa ja eikä se aina malta, mutta hyvät eväät tulevaisuuteen ollaan nyt saatu niin tokoilun kuin agilityn kannaltakin. Tiina sanoi, että Nooasta kyllä huomaa kehityksen ja että se osaa tosi hyvin nyt jo keskittyä asioihin. Olen itse samaa mieltä. Tästä on hyvä jatkaa! Nyt pidetään ohjatuista treeneistä taukoa pari viikkoa ja aloitetaan sitten Tiinan vetämällä agility B -kurssilla. Muut meidän kurssikaverit jatkaa agility B -kurssille jo ensi viikolla. Toisaalta harmi, mutta toisaalta hyvä ettei olla taas espanjanvesikoiran kanssa samalla kurssilla. Nooa, kun ei ole sen mielestä kiva kaveri.

Nyt iltalenkille!

PS. Tällä kerralla meni huomattavasti vähemmän nameja kuin aikaisemmin! Nooa, kun palkkautui melkein pelkästä kivasta aksaamisesta ;)

Lupauksia keväästä

2012-02-22T23:38:00.002+02:00

Tänään aamulla paistoi aurinko täydeltä terältä...jihuuuu! Pieni lupaus keväästä - tosin onhan sitä lunta niin paljon, että pihakoiralla on pää sekaisin :) Ja satoipa tässä illalla vettäkin, mikä oli meistä ihan kivaa. Uskokaa tai älkää myös Nooasta. Vesisade ja pakkanen yhdistelmänä tarkoittaa poikkeuksetta liukkaita jalkakäytäviä ja risteyksiä, jotka ovat koiranulkoiluttajan painajaisia tai vähintäänkin "haasteita". Sain lainaan Icebug -nastakengät lopputalveksi ja niiden turvin olen rauhallisin mielin käynyt Nooan kanssa "jääkentillä" lenkkeilemässä eikä ole pelkoakaan, että jalat lähtisivät alta. Hyvin pitävät kuten pitääkin, vaikka Nooalla olisi neliveto päällä :)

Nooalla on ollut tällä viikolla kova tarve olla sylissä rapsutettavana ja halittavana. Ja sitten kun rapsuttajan käsi väsyy rapsuttamisesta niin se tuijottaa...kuten yllä olevassa kuvassa. On se hassu haukku!

------------------- Vad vore jag

utan dina andetag ---------

Laskiainen

2012-02-19T16:23:00.000+02:00

Kalenterin päivitystä

2012-02-18T22:40:00.001+02:00

Ihan kuin me ei oltais "ihan tarpeeksi" käyty kaikelaisia kursseja niin ilmoitinpa Nooan huhtikuun alussa alkavalle DOBO®-kurssille. Tätä ehdotettiin vilkkaille koirille viimeisellä toko-tunnilla itsehillintäkurssin lisäksi ja sopii myös erittäin hyvin agilitykoirille yms.

Noin viikon päästä alkaa haku agilityn jatkokurssille Espoossa ja toivotaan, että kurssille päästäisiin. Kurssille otetaan vain muutama koirakko, joten pitää pitää sormet, varpaat, kädet ja jalat ristissä ;) Jos tälle kurssille ei päästä niin pitää katsoa, miten Kompassin kurssit jatkuu...(ei mitään hajua onko kesällä esim. kursseja). Toko-kurssi on edelleen haussa...Kompassissa ei ainakaan vielä ollut Toko A-kurssia meille sopivaan aikaan loppukeväälle ja luultavasti ei keväällä enää ehditäkään. Toukokuussa järjestetään pihakorille jälkikurssia Espoon Luukissa (käytiin samainen kurssi Nooan kanssa syksyllä). Meidän toiveissa olisi, että kurssilta löytyisi muutama kiinnostunut harjoittelemaan omatoimisesti verijälkeä kesällä :) Näin me saataisiin hyvää treeniä mahdollista loppusyksyn mejä-koetta varten. Saa nähdä.

Ja nyt loppui näyttelyiden vatvominen ja ilmoitin Nooan Lahden kv-näyttelyyn huhtikuun lopulle. On mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä tanskalainen tuomari on Nooasta.

Lumihangessa pompin

2012-02-18T19:06:00.002+02:00

Itsehillinnän tarvetta?

2012-02-16T21:08:00.001+02:00

Tänään oli agitokon viimeinen toko kerta Konalassa Wilman ohjauksessa. Ryhmä oli kutistunut nyt kolmeen koiraan, koska kiinanharjakoiranarttu oli löytänyt uuden kodin eikä siis enää osallistu kurssille. Aluksi taas vähän juteltiin miten omatoimitreenit ovat sujuneet. Namialustan kanssa mulla on Nooan kanssa ongelmana se, että jos/kun keskittyminen herpaantuu tai juttu alkaa Nooaa tylsistyttämään niin se alkaa nakertaa alustaa. Nooa siis ymmärtää namialustan idean ja osaa homman. Wilma neuvoi meitä treenaamaan tätä tosi lyhyissä pätkissä ettei Nooaa ala tylsistyttämään ja sitten mua ottamaan namialustan pois heittämällä sen häiriönamin toiseen suuntaan, jolloin Nooan huomio kiinnittyy toiseen suuntaan ja nappaan alustan vaivihkaa lattialta.

Seuraavaksi jatkettiin takapäätreeniä ja opeteltiin tähän uusi harjoitustekniikka. Itse pyöritään paikallaan oman akselin ympäri ja nami on kädessä jalkojen välissä. Tarkoitus on saada koira pyörimään mukana niin, että sen takajalat menee välillä ristiin. Siinä kohdin olisi sitten tarkoitus aina naksutella yms. Vaikutti tunnilla ihan helpolta ja hyvältä täytetreeniltä, mutta saa nähdä ;) Odottamista häiriössä treenailtiin tänään intensiivisesti ja täytyy sanoa, että Nooa on kehittynyt tässä todella paljon. Hieman ongelmia tuotti alkuun kurssilla oleva espanjanvesikoira, joka ei tykkää Nooasta vaan aina haastaa sitä tuijotuskisaan ja murisee. Onneksi saan Nooaan hyvin katso -käskyllä kontaktin ja tilanne raukeaa. Nooa ei oikein ymmärrä miksi jotkut koirat murisee, kun ei sillä itsellään ole mitään tarvetta äksyillä muille. Tunnin lopulla oli vielä aikaa harjoitella ohittamista, jossa meillä on Nooan kanssa haasteena se, että Nooa innostuu jokaisesta vastaantulevasta ja ohitettavasta koirasta ja pomppii kuin mikäkin aropupu kahdella jalalla eteenpäin. Vuorotellen jokainen koirakko pujotteli ja käveli toisten odottamista samaan aikaan harjoitelleiden koirien ohi ja ympäri. Nooa suoriutui hienosti.

Tokoilu on siis tämän kurssin osalta taputeltu. Wilma ehdotti, että Nooalle voisi tehdä hyvää käydä itsehillinnän intensiivikurssilla :D Hhahahaha. Voisi ehkä olla hyvä ja sen jälkeen sitten katsella tokoilua lisää. Ensi viikolla viimeinen agilitytreeni tämän kurssin osalta ja sitten onkin kahden viikon tauko. Ollaan aika paljon tahkottu viime syksystä erilaisilla kursseilla, joten pieni hengähdystauko tehnee ihan hyvää. Olen tässä nyt aikani pohdiskellut keväälle jotain näyttelyä/näyttelyitä ja alkaa vaakakuppi kallistumaan Lahden kv-näyttelyn suuntaan. Rauman kr-näyttelyssä on tuomarina joku valkovenäläinen, josta on vähän skeptiset mietteet...mahtaako siis tietää pihakoirista yhtään mitään.

Näin tänään. Viikonloppuna ehkä tarvotaan lumihangessa...

Arkea

2012-02-15T23:23:00.002+02:00

Tällä viikolla ei olla tehty vielä oikeastaan mitään ihmeellistä. Maanantaina ja tiistaina käytiin vähän lähiluonnonsuojelualuetta tutkimassa eli toisin sanoen tarpomassa hangessa ja laskemassa peppumäkeä kallioilta alas. Ei mitään tietoa miksi ko. metsäpläntti on luonnonsuojelualue, mutta hieno polkuverkosto siellä on lenkkeilyä ajatellen. Ja ilmeisen suosittu koiranulkoiluttajien keskuudessa, koska jälkiä oli jonkin verran. Eipähän ainakaan tarvitse väistellä hiihtäjiä kuten Keskuspuistossa tällä hetkellä.

Ei olla edes treenailtu mitään ihmeemmin...ainoastaan yritetty hinkata Nooan perusasentoa kuntoon. Oltermannilla se sujuu jo ihan hyvin, kunnes Oltermanni vie täydellisen voiton ja keskittyminen hajoaa. Yritän löytää meille sopivaa toko-kurssia, että opittaisiin oikeaoppiset "kuviot", mutta melko hankala löytää mitään...rally-toko on ilmeisesti "se" juttu. Koirakoulu Kompassissa olisi Toko A -kurssi alkamassa meille sopivasti huhtikuussa, mutta kurssi alkaisi jo klo 16.00...eli pitäisi ottaa Nooa aina niinä päivinä toimistokoiraksi. Hmmm...ei oikein houkuttele, mutta pitänee harkita. Nooahan osaa kyllä käyttäytyä toimistossa nätisti, mutta on se nyt ehkä vähän....kääääääk!!!! Myös kova "näyttelyarvonta" käynnissä pääkopassa. Haluaisin ilmoittaa Nooan johonkin kevään näyttelyyn, mutta on kovin vaikea päättää...kaikkiin ei kuitenkaan ole varaa osallistua :(

Katsotaan, jos huomenna olisi taas enemmän raportoitavaa. Huomenna on itseasiassa meidän agitokon viimeinen toko kerta. Byhyy...

Hyvää ystävänpäivää...

2012-02-14T15:23:00.001+02:00

...vaikka ystävänpäivä onkin joka päivä!

Muotia ja lumikuvia

2012-02-12T13:49:00.000+02:00

Pääsin tänään viimein ompelukoneen ääreen tuunaamaan alkuviikolla kirpparilta löytynyttä koirantakkia. Ompelin siis takkiin hieman alle 10 senttisen lisäkappaleen (kuvassa tummansininen osio). Takki ei suojaa peppua, joten pitänee vielä suunnitella sadetakinhupusta "lärpäke" takapäähän...katsotaan.

Tänään ollaan myös pihailtu ja ihmetelty lumen alta paljastunutta jäätynytt maata. Kynnet ainakin kuluvat tuossa touhussa sen verran ettei tarvitse ehkä hetkeen taas niitä leikatakaan. Nooan mielestä oli jännää, kun potkaisin lunta maasta ilmaan. Nooan "tanssi" ja yritti saada lunta "kiinni". Hassunnäköistä sekoilua! :) Sainpahan tänään taas muutaman vähän vauhdikkaammankin kuva...ne tuntuvat välillä olevan kiven alla, kun pihis on niin nopee.

Duracell on palannut

2012-02-11T13:12:00.002+02:00

Eilisen tokkuran jälkeen virtaa riittää taas! Tosin olisin toivonut, että Nooa olisi malttanut nukkua hieman pidempään eikä klo 3!!! :D Hieman maha ollut sekaisin tänään, mutta ei sen kummempia. Pihalla käytiin juuri tutkimassa myyränkoloja.

Tutkimuksia ja tokkuraa

2012-02-10T19:07:00.002+02:00

Aamulla Nooa lähti taas toimistokoiraksi töihin. Aamupala oli pieni ja toimistolla oli Nooan mielestä tosi tylsää. Välillä piti vinkumalla herättää huomiota ja kun sitä ei tullut niin se nukkui mun työpöydän alla tosi apaattisena. Puolen päivän jälkeen pakattiin läppäri kassiin ja lähdettiin ajamaan kohti Halikkoa (no joo on se Saloa nykyään, mutta...) Perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla klo 14.30 ja paikalla olikin jo monta tuttua pihistä ja Mia tietenkin. Paikalla oli Nooan siskoista Vilma,joka tavattiinkin Turun näyttelyssä sekä veljet Nappe ja Zidan. Nappe oli venähtänyt melkoiseksi "jässikäksi", kun puntari oli näyttänyt huomaa 12kg lukemaa! Nooan paino siis 8,3kg ja Vilman 8,1kg (Zidanen lukemaa en muista). Nappe oli kyllä todella rotevaa sorttia ja enemmän ehkä Vilman ja äiti Siirin näköinen. Zidanella ja Nooalla on enemmän yhteistä keskenään ja "puskamaisia" piirteitä :)

Nooa oli kuvattavista kolmanneksi viimeinen tutkittava ja se ihmetteli hieman miksi kaikki pihikset vaan makoilee puolitietämättöminä pitkin poikin :D Hieman erilaiset pihakoiratreffit. Noh koittihan se vuoro sitten ikiliikkujallekin. Ensin lääkäri kuunteli sydäntä ja tarkasti polvet. Polvet olivat priimaa eli 0/0. Sitten laitettiinkin piikki peppuun ja nappasin Nooan syliin. Kohta se olikin ihan unessa. Hereillä 8kg koiraa on tosi "painava", mutta 8kg "löysää" lihaa ja luuta tuntuu tosi kevyeltä. Hoitaja tulikin sitten hakemaan Nooan kuvattavaksi ja jäin odottelemaan. Noin puoli tuntia kuvauksen jälkeen meni sitten heräämiseen, mutta meno oli melko hoippuvaa ja tokkuraista. Lonkat näyttivät kuulemma lupaavilta, mutta virallisia tuloksia saadaan odotella Kennelliitosta vielä varmaan parisen viikkoa. Jännää! Perjantai-ilta on mennyt erittäin rauhallisesti, kun taitaa maapallo vielä vähän huojuttaa pikkukoiraa. Iltaruoka maittoi hyvin, pissalla on käyty pihalla ja hieman kiipeilty sohvan selkänojalla, että alkaa se ikioma pihakoira sieltä palata keskuuteemme. Ja huomenna taitaa meno olla jo ihan toista!

Agilityä ja muuta semmosta...

2012-02-09T20:30:00.001+02:00

Tänään oli taas agilityä ja Nooa kävi jo ihan kuumana, kun astuttiin ovesta sisään :D Aluksi pari koirakkoa treenasi heille vaikeita esteitä ja me tehtiin Nooan kanssa sillä aikaa vähän keppejä, puomia, A-estettä ja pöytää. Yhdistäminen sujuu hyvin ja Nooan mielestä se on paljon kivempaa kuin yksittäisten esteiden jankkaaminen. Tänään ei ollut mahdollisuutta harjoitella pitkiä keppejä (ainoastaan lyhyitä) ja se oli vähän mälsää, koska pari keppiä on niin helppo nakki Nooalle.

Seuraavana päästiin treenaamaan rengasta. Valittelin siinä sitten taas, että pentuagissa oli hirveää tahkoamista saada Nooa ymmärtämään mistä on kyse...renkaan alikin, kun pääsisi :D Noh eipä siinä nokka kauan tuhissut ja Nooa hiffasi heti. Ilman vauhtia meni loistavasti, mutta vauhdista Nooa iski jarrut päälle. Mutta ehkä se siitä sitten, kun päästään treenaamaan enemmän.

Lopputunti sitten tehtiin vuorotellen rataa. Ekalla radalla oli pöytä - A-este - kepit - putki - puomi - kepit - putki - hyppy - rengas. Tässä sekoilin itse ohjauksen kanssa ihan kympillä ja olin melkein aina väärässä paikassa tai ohjasin väärällä kädellä :P Vauhti oli ehkä hieman liian kova, mutta ainakin lyötiin laudalta kaikki muut kurssilaiset. Joku sieltä sitten huikkasi, että mitä ihmettä me tällä kurssilla tehdään, kun ollaan niin hyviä? :D Toinen rata tehtiin sitten ilman keppejä. Tällä kertaa skarppasin ohjauksen kanssa sen verran, että Nooa oli paremmin kartalla siitä mihin ollaan menossa. Nooa teki hienot kontaktit ja muutenkin oli tosi vikkelää menoa. Vauhti hyytyi taas renkaalle, johon ilmeisesti näin alkuun vaikea tähdätä :D Mutta ihan sikasiistiä menoa! <3 <3 Nooa my man <3 <3 Nooa innostui radan suorittamisesta sen verran paljon, että teki kunniakierroksen kentän ympäri ja taiteli sitten kovaa vauhtia puomilla :D Eikä ois kentältä halunnut pois...ei sitten millään :D

Illalla käytiin näyttäytymässä meidän eläinlääkärillä ja Nooa sai 1-vuotisrokotuksen (4-rokote). Kolmen viikon päästä mennään sitten ottamassa rabiekset niskaan. Puntarillakin käytiin ja se näytti lukemaa 8.3kg. Oli hieman enemmän massaa kuin olin arvellut, mutta siis kyllähän tuo "Pikku-Puska" on pelkkää lihasta ja luuta. Käytiin ottamassa eka rokotus 29.4.2011 ja rokotuskirjassa on merkattu painoksi 3.6kg. Hyvin ja hienosti kasvanut sankari-miäs :) Huomenna suunnataan sitten Halikkoon Mian järjestämään joukkotarkastukseen tutkituttamaan polvet ja lonkat. Jännää...

Paljon onnea vaan!

2012-02-08T20:15:00.000+02:00

Tänään on vietetty ikiliikkujan 1-vuotissyntymäpäivää. Aamualoitettiin jauheliha-maksanmakkarakakulla ja paketista paljastui Olli-pupun seuraaja SIMO! :) Ulkona pakkanen ja kylmä viima hieman hidastaneet tänään menoa, vaikka Nooa talvesta nauttiikin.

Tokoa ja kirpputorilöytöjä

2012-02-06T21:17:00.000+02:00

Sunnuntaina herättiin Nooan kanssa ennen klo 7 aamulenkille, sillä mun piti ehtiä Porvooseen klo 9:ksi. Cockerspanielit ry järjesti Porvoossa Petenkoiratarvike.com areenalla toko-klinikan, jonka aluksi Pekka Korri piti lyhyen luennon mm. koiran vireystilasta ja yhdeksän koirakkoa sai apua tokossa kohtaamiinsa pulmiin. Ei olisi muuten varmastikaan tullut osallistuttua tällaiseen, jollei Toukon emäntä ois siitä vinkannut :)

Matkalla Espoosta Porvooseen tuli koettua melkoinen lämpötilanmuutos; Espoossa auton ulkolämpötilamittari näytti -18C, mutta Sipoossa alkoi jellonan mittari näyttää jo pelkkää viivaa. Taitaa olla niin, että Ranskassa ei pakkasasteet nouse ikinä yli -30C asteen tai sitten sillä ei ole enää merkitystä. Itse klinikka oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja antoi varmasti uusia eväitä Nooan kanssa tokoilemiseen. Pihakoiran kanssa tokoilu tuntuu kuitenkin melko haastavalta cockereihin nähden, että en tiedä kuinka korkealle uskaltaa tokossa tavoitteet asettaa. Muutamia tokossa ihan kivasti menestyneitä koirakoita on, joka luo kyllä uskoa siihen ettei homma ihan mahdotonta ole. Tosin mietityttää, että riittääkö oma pinna :D :D Klinikan ja agitokokurssin aikana on kuitenkin "siemen kylvetty" ja kiinnostus tokoiluun on selkeästi kasvanut. Agility tulee kuitenkin varmasti olemaan enemmän se meidän "päälaji", mutta kaikkea pitää kokeilla.

Pitkään on pitänyt käydä työpaikan lähellä toimivalla kirpparilla katselemassa, jos jotain kivaa löytyisi. Tänään Anna sai, mut lähtemään matkaansa tutkailemaan tarjontaa. Olihan siellä, jos jonkinlaista tilpehööriä tarjolla ja yllättävän paljon koirajuttuja kuten petejä, mantteleita ja pantoja. Hieman tutkailin myös lasten lelutarjontaa, jos olisi ollut Nooan rajuihin leikkeihin sopivia pehmoja. Tällä kertaa saalis oli laiha. Mutta tarttuihan sieltä mukaan Nooalle uusi palttoo :) Tämä on ilmeisesti jonkun Rukka-sadetakista itsetekemä (erittäin hyvä työjälki!!!) koirantakki. Hintaa oli vain 4 euroa joten oli se pakko ostaa, vaikka hieman arvelutti, että onko takin leikkaus uroskoiralle sopiva ja mahtuuko se ylipäätään Nooalle... Kotiin päästyäni oli heti pakko kokeilla ja mahtuihan se - juuri ja juuri. Tyyppi on jostain kasvattanut itselleen niin paljon "rintalihaksia", että tiukkaa kyllä teki. Takki siis menee kyllä kiinni, mutta on sellaisenaan melkoinen "nakinkuori" :D

Mutta eipä hätää! Tein Nooan kanssa ensin reippaan iltapäivälenkin ja suuntasin sitten lähikirpparille etsimään lasten Rukka-sadetakkia, josta saisi askarreltua pienen lisäkaistaleen takkiin. Sattumalta lähikirpparilla oli kuin olikin lasten tummansininen Rukka-sadetakki (2e!!!) ja vielä suurempi ilonaihe oli se, kun huomasin sen olevan juuri samanpituinen koirantakin kanssa. Sadetakista saksin vain irti nappirivistön kummaltakin puolin ja sitten viikonloppuna hurautan Liedossa palat kiinni. Tuntuu vähän liiankin yksinkertaiselta ja helpolta ollakseen totta!

Koirapuistoilua

2012-02-04T16:47:00.002+02:00

Reippailtiin eilen Nooan kanssa iltapäivällä koirapuistoon, kun siellä ehtii töiden jälkeen käymään vielä ennen pimeän tuloa. Ja lumihan valaisee ihan kivasti myös. Matkalla koirapuistoon eräs autoilija antoi meille tietä suojatiellä ja hopsan heitin siihen sitten komeasti lipat keskelle tietä :D Siitä vaan sitten äkkiä pystyyn ja matka jatkuu. Nooa meni tilanteesta vähän hämilleen ja hyppeli siinä, että mitä sä nyt, mitä sä nyt. Tajusi varmaan sekin, että oli vähän "huonompi" juttu. Eilen tosiaan oli aikamoinen pakkanen ja lisäksi sateli reilusti lunta lisää. Ajokaistat varsinkin oli kiillottuneet ihan huolella todella liukkaiksi.

Lähempänä koirapuistoa Nooa ilmeisesti näki tai haistoi jonkun öttiäisen jossain pusikossa ja hyppäsi tieltä penkkaan...ja kuinkas sitten kävikään? :D Hahahah. Tyyppi humahti hankeen niin, että vain kuononpää näkyi hangesta. Nyt harmittaa ettei tullut kamera mukaan. Aikamoinen spontaani veto Nooalta! Ei ollut moksiskaan vaan näytti nauttivan siitä, että oli yltä päältä lumessa. Hassu haukku. Koirapuistossa oli muutama koira paikalla, mikä oli ihan kiva juttu ettei tarvitse siellä ihan yksikseen juosta; tiibetinterrieri, parsonrussel sekä myöhemmin paikalle tuli vielä...öööö...kääpiöpinseri tai joku sen tapainen. Hauskin sattuma oli se, että parsonilla oli aivan samanlainen talviloimi (eri värinen tosin) kuin Nooallakin :D Näyttivät melkein veljeksiltä niissä. Nooasta oli superkivaa päästä juoksentelemaan kavereiden kanssa puistoon, kun harvemmin ollaan näissä käyty. Pikkuhiljaa alkoi Nooallekin tulla kylmä ja viimeistään tiibetinterrierin lähtiessä puistosta oli Nooankin päästävä pois. Reippaasti tassua tassun eteen ja sisälle viltin alle lämmittelemään. Illalla mentiin ajoissa nukkumaan ja oltiin tänään aamulenkillä jo aamukahdeksalta.

Siperian talvi ja torstaitokot

2012-02-02T21:05:00.003+02:00

Talvi tuntuu käyvän päälle todenteolla, mutta ikiliikkuja pysyy liikkeessään. Lumipenkkoihin on tosi kiva hinkata itseään niin, että lumi pöllyää ja tipahtelee niskaan. Oudot on huvit! :) Eikä muutenkaan tahtia haittaa pakkanen vaan lenkillä kuljetaan rivakasti eteenpäin eikä kylmettymisen merkkejä näy lainkaan...vieläkään. Tai no musta tuntuu, että Nooaa palelsi enemmään pikkupakkasilla, mutta nyt se on jo niin karaistunut karju ettei menoa haittaa. Vaikka on ollut takki päällä lenkeillä yms. niin ei olla ihan yhtä pitkiä lenkkejä nyt kylmällä tehty. Sisällä on kyllä pitänyt sitten puolestaan järjestää kaikenlaista aktiviteettiä hieman enemmän kuin yleensä.

Tänään oltiin taas tokoilemassa Wilman johdolla Konalassa. Oltiin vähän etuajassa ja Nooaa otti hiukan päähän ettei tällä viikolla päässytkään agipuolelle vaan sinne meni MUITA KOIRIA!! Tyyppi kävi hiukan kierroksilla, kun näki muiden menevän kentälle ja itse piti sitten mennä tokopuolella. Ihan kamalaa :D Noh onneksi se agilityhömpötys laantui hetken päästä ja päästiin asiaan. Ensin juteltiin niitä näitä ja käytiin läpi miten treenit ovat kahdessa viikossa edenneet. Sitten käytiin läpi odottamisharjoituksista se, että koira käsketään istumaan ja odottamaan siksi aikaa, kun itse kiertää koiran. Kotonahan tämä meillä sujuu ihan ok, mutta tunnilla Nooan oli pakko liikkua istuallaan mun kanssa samaa tahtia ympäri...oli kyllä mageennäköistä, mutta ei siis sitä mitä piti olla. Noh Wilma sanoikin sitten, että pääasia jos kotona harjoitukset edistyy eikä ole itsetarkoitus, että tunnilla aina menee putkeen.

Tunnin uusia(vanhoja) aiheita olivat namialusta sekä takapäänharjoittaminen. Namialustan avulla on siis tarkoitus helpottaa agilityn kontaktiesteiden suorittamista. Oli itsestään selvää, että vaadin Nooan laittamaan etutassunsa alustalle. Ensimmäiset alustan tutustumisharkat olivat meille ihan näkkileipää ja Wilma käski pitämään tauon ja siirtymään oitis siihen, että Nooa laittaa kummatkin tassut siihen alustalle. Välillä kyllä Nooa hermostui ja alkoi käydä kierroksilla, kun en sitten palkannut kuin ihan nappisuorituksesta. Se alkoi melkeinpä jäystämään siinä, sitä alustaa. Silloin se pitää napata oitis pois paitsi, että pitää heittää ensin Nooalle häiriönami ja ottaa se "huomaamattomasti" pois. Muuten se saattaa pitää asiaa rangaistuksena. Enpä olisi tuotakaan tajunnut, jollei Wilma olisi neuvonut :) Tämä meni itseasiassa enemmän kuin hyvin noita pieniä kuumenemisia lukuunottamatta. Ja jos joku on lukenut tätä blogia aikaisemmin niin kirjoittelin lokakuussa meidän ns. pesuvati-treeneistä. Vähän harmittelin ettei tästä kyllä mitään hyötyä ole...ja kappas! Olihan siitä ihan tosielämän hyötyä tämän namialustan suhteen, vaikka ihan randomilla keksin tuon pesuvatinaksuttelun :D :D Koska takapää on koiralle vähän "harmaata aluetta" niin siihen saatiin kotiläksyksi peruuttamisharjoittelua. Namikäden kanssa työnnetään koiraa niin, että se peruuttaa muutamia askeleita ja sitten palkkaus. Nooa taisi olla sen verran nälkäinen, että tämä meni ihan putkeen. Mutta on ihan hauska oppia tälläisiä pikkujuttuja, joita harjoitella aina sopivan tilanteen tullen eikä näitä tarvitse kovin montaa aina jumpata peräkkäin.

Seuraavaksi harjoiteltiin odottamista häiriössä. Tilan keskelle tuli kukin koirakko vuorollaan treenaamaan odottamista niin, että muut kävelevät tilaa ympäri. Nooa osaa tarpeen tullen odottaa hienosti, mutta tunnilla se aina vähän sählää, kun on niin vitsin kivaa. Seisoin ihan Nooan edessä ja käskin sen ensin istumaan ja sitten odottamaan. Palkkasin heti. Nooan ote herpaantui heti, kun on namin syönyt ja Wilma käskikin mut sitten antamaan uuden odota -käskyn ennenkuin Nooa on entistä namia ehtinyt nielaista ja sehän tepsi. Nooan pää ei enää kovasti kääntynyt seuraamaan reunoilla liikkuvia koiria. Tehtiin näitä ryhmässä pari kertaa ja viimeisellä kerralla pystyin jo kääntämään selkäni hetkeksi ja Nooa odotti hienosti paikallaan :)

Tämän kerran viimeinen uusi asia oli varma luoksetulo. Wilma piti jokaista koiraa vuoronperään hihnasta kiinni samalla, kun ohjaaja peruutti tilan toiseenpäähän namit tai lelu kädessä innostaen tyyliin "Hei, kato mitä mulla on..."- Kun Wilman käsi nousi pystyyn niin piti hihkaista luoksetulon käsky sana ja Wilma vapautti hihnan. Nooaa ei kamalasti tarvinnut innostaa ja se olikin ihan intopiukassa ryntäämässä mun luokse :D Tämän treenin perimmäisenä ajatuksena on siis tehdä luoksetulosta koiranmielestä ihan älyttömän mahtavaa. Toisella kerralla tehtiinkin sitten meidän kohdalla niin, että kävelin kylmästi selin Nooaan nähden tilan toiseen päähän ja kutsuin sitä luokse. Aikamoista vauhtia pinkoi tulemaan taas! Täytyy kyllä sanoa, että luoksetulon tehotreeneistä on kyllä ollut tosi paljon hyötyä ja nyt se palkitsee tosi hienosti. Muut kurssilaiset tulivat luokse myös hienosti, mutta vaikka itse sanonkin niin me oltiin kyllä tällä saralla ihan omassa luokassa. Nooa <3 <3 <3

Pakkanen paukkuu

2012-01-31T22:17:00.000+02:00

Talvi tuli sitten oikeasti myös tänne etelään. Tämän viikon sääennuste lupaa loppuviikoksi melkoisia pakkaslukemia ja saa nähdä hyytyykö ensin pihakoiran ulkoiluhalut vai ulkoiluttajan :D Ainakin vielä hieman alle 15 asteen pakkasessa Nooa viipottaa menemään melkoista vauhtia. Takin olen pidemmille lenkeille laittanut päälle, koska välillä seisoskellaan nuuskimassa paikkoja pitkäänkin ja kylmä voi päästä yllättämään...brrrrrrrr!!

Ei olla tässä tehty perjantain jälkeen oikeastaan mitään erityistä. Vähän treenailtu toko-tunnilla opittua ja haisteltu kardemummapurkkeja. Nooa tosin on jostain syystä päättänyt, että ilmaisee myös sitä tyhjää purkkia (vaikka välillä siis ilmaisi ainoastaan sitä oikeaa purkkia...) Haluaako siis vain esittää "tyhmää" vai mikä on? Noh kertaus on opintojen äiti ja palataan takaisin siihen yhteen purkkiin ja sen ilmaisuun meidän hajuerottelutreeneissä. Torstaina tokoillaan taas ja sunnuntaina menen kuunteluoppilaaksi Cockerspanielit ry:n toko-klinikalle Porvooseen.

Uimamaisterit vol2

2012-01-28T10:46:00.001+02:00

Tässä vielä Heidi Pylkkösen kuvaamaa materiaalia :) Hauskaa myös nähdä Nooan vesilelun nouto toisesta kuvakulmasta.

Titon ja Nooan pihispainia

Nooa noutaa vesilelun

Uimamaisterit videolla

2012-01-27T20:33:00.004+02:00

Uimamaisteri

2012-01-27T20:24:00.001+02:00

Aamulla suunnattiin Nooan kanssa töihin. Nooa on kyllä jo varsin kokenut toimistokoirailija ja käyttäytyy tosi nätisti eikä turhia puhise :) Iltapäivällä suunnattiinkin sitten auton nokka kohti Helsingin Vartiokylässä sijaitsevaa uutta koirauimalaa. Itselle tämä oli siinäkin mielessä "jännää", että ei ole tullut itäisessä Helsingissä moneen vuoteen tullut käytyäkään paitsi Itiksessä. Perille kuitenkin löydettiin, vaikka ikä vienyt muistista muistikuvat maisemista ja olihan ne myös jonkin verran viimeisen kuuden vuoden aikana muuttuneetkin. Hieman oli kuin olisi "kotiin" palannut :D No, mutta sitten itse asiaan. Treffattiin siis Heidi, Linda ja Tito. Alkuun Titolla taisi murkkuiän hormoonit hyrrätä vähän liiaksinkin, kun meni vähän murimiseksi. Nooa hiukan ihmetteli, kun sen ei ole tapana äristä kuin "rosvoille". Äkkiä kuitenkin pojat löysivät yhteisen sävelen ja alkoikin melkoinen pihispaini :D Ja tietenkin oli hihnat ihan solmussa. Harmi ettei uimalan vieressä olelleelle pellolle ole saatu aikaiseksi koira-aitausta. Pojat olisi niiiin paljon halunneet päästä kirmailemaan ympäriinsä.

Aulasta meidät opastettiin koirien "pukukoppeihin" ja suihkualueelle, jossa pestiin tassuista pahimmat roskat ja liat pois. Meitä ennen ei uimalassa ollutkaan altaalla ketään ja päästiin hieman etuajassa uimaan. Tai no Tito ja Nooa veti ensin kunniakierroksen altaan ympäri kylki kyljessä :D Nooa ei ole koskaan oikein innostunut vesielementistä ja suihkussakin se on vähän apaattisena aina. Uimaopettajan piti vähän tuuppia ja innostaa Nooa altaaseen. Altaaseen asti päästyään Nooa polski menemään ihan innoissaan, vaikka aluksi hieman hämmentynyt ehkä tilanteesta olikin. Vuorotellen kumpikin pääsi näyttämään taitojaan. Nooa ei ollut aikaisemmin oikeastaan uinutkaan ja eikä Titokaan kovin paljoa. Nooa laittoi joka kerta jarrut päälle altaan reunalla ja se piti nostaa altaasen. Häntä heilui edestakaisin, mutta ihan liian jännää mennä sinne itse! :D Hihhii! Oli kyllä mahtava seurata kahden pihiksen polskintaa. Kuvat kertokoot loput!

Hei, onks ihan pakko mennä?

Tito the Uimamaisteri.

Lelulla houkuttelua.

Kyllä se tästä lähtee!

Hei kaveri oota, mä tuun kanssa!
(C) Heidi Pylkkönen

I made it!
(C) Heidi Pylkkönen

You made it, my man!
(C) Heidi Pylkkönen

Duracell jaksaa, jaksaa, jaksaa...
(C) Heidi Pylkkönen

Omaa luokkaansa

2012-01-26T20:22:00.004+02:00

Tänään oltiin taas agitreeneissä Konalassa. Aluksi treenailtiin Nooan kanssa hyppyjä ja pöytää. Nooan mielestä nämä oli vähän liiankin tylsiä...kun ne on vaan niin helppoja! Tämän jälkeen treenattiin keppejä ohjureilla ja lyhyttä sekä pitkää putkea. Putkessa juokseminen on Nooasta sikahauskaa! Kepit menee ohjureiden kanssa pienellä ohjauksella varsin mallikkaasti, mutta vielä varsin verkkaisesti. Ilman pientä avitusta kepit eivät vielä taitu, mutta odotellaankin tässä josko isi sais Nooalle tehtyä treenikepit Lietoon ;)

Tämän jälkeen kukin kurssilainen kävi kouluttajan kanssa A-esteen ja puomin läpi. A-este meni Nooalta tällä kertaa kuin vettä vaan. Ja kouluttaja ei ehtinyt edes pihakoira sanoa, kun Nooa oli jo puomin puolivälissä :D Se jaksaa aina kaikkia naurattaa, kun sanon että tätä on omaehtoisesti harjoiteltu sohvan selkänojalla! :D :D

Sitten koitettiin yksitellen hyppytreeniä kolmeen esteen sarjalla. Ohjaaja istui koiransa kanssa ensimmäisen esteen takana ja kouluttaja oli innostamassa viimeisen esteen takana namien kanssa. Ohjaajan tehtävänä oli hihkaista käskysana 'hyppy' ja kutsua koira takaisin, kun namipalkka oli pokattu viimeisen esteen jälkeen. Voi, kun olis ollut kamera! Nooa kirmasi esteeltä toiselle ihan innoissaan ja hymy oli herkässä. Ihquu! <3 <3 <3 

"Katso pihakoiran loikkaa, Nooa on löytänyt sen!..."

Lopuksi tehtiin vielä "pitkä" rata; A-este, lyhyt putki, kepit, pöytä ja kolmen esteen sarja. Muut kurssilaiset tekivät tämän hihnassa, mutta sanoin kouluttajalle heti et Nooan olisi parempi tehdä jo ilman. A-este ja putki menivät ihan nappiin, keppien ohi Nooa pyyhälsi oikein vauhdilla ja jouduin sitä kutsumaan takaisin ja kädellä reilusti ohjaamaan. Pöydällä odottaminen (5 sek) oli mallikas suoritus. Pöydältä Nooa paahtoi vauhdilla namipalkalle kouluttajan luo (ei toki saanut palkkaa) ja jouduin sen sieltä kutsumaan takaisin ensimmäisen esteen taakse ja hyppyyttämään. Nyt meni aivan loistavasti! Palkaksi iso kuivattu possunaksu :P 

Kouluttaja sanoi meille kaikille kurssilaisille, että voidaan melkein mennä heti suoraan C-kurssille. Ollaan niin hyviä kaikki! Tunnin aikana Nooa oli yhtä "hymyä". Me niin rakastamme ~~musiikkia~~ agilityä!

Tärkeitä päivämääriä ja suunnitelmia

2012-01-23T23:32:00.005+02:00

Nooan syntymäpäivä on kohta nurkan takana. Vuoden ikä tuo mukanaan tärkeitä pihakoiravelvollisuuksia nimittäin terveystutkimukset. Kasvattaja Mia onkin järjestänyt helmikuun alkupuolelle joukkotarkastuksen Saloon, jossa kuvataan lonkat ja tutkitaan polvet. Jalostuksen kannalta pihakoiran lonkkien tulisi olla A-C ja polvien 0/0 (jalostussuositukset). Pihakoirilla on asiat näiden osalta hyvällä mallilla ja haluankin kantaa korteni tässä asiassa myös kekoon tutkituttamalla Nooan tultiin sitä tulevaisuudessa käyttämään jalostuksessa tai ei. Nooa on myös menossa 1-vuotisrokotuksille helmikuussa.

Tänään oli pakko ottaa Excel käyttöön, jotta sain selkeän näkymän Nooan menoista. Hassua, että itse pärjään kännykän onnettomalla kalenterilla ja "sisäisellä kirjanpidolla", mutta koiralle on pakko tehdä oma kalenteri! :D Alkoi helmikuu vaikuttaa sen verran tukkoiselta, että siirsin parilla viikolla Nooan seuraavaa agilitykurssia eteenpäin eli maaliskuun puoleenväliin. Välillä on ehkä syytä pitää kiireetöntä arkea ja lepäillä. Elisan kanssa juteltiin perjantaina agilityn harrastamisen kustannuksista seuroissa ja koirakouluissa. Aiemmin tutkin seuroissa harrastamismahdollisuuksia varsin pettyneenä, mutta nyt silmiini osui erään seuran keväämmällä järjestämä koulutus ulkopuolisille. Kahdelle kurssille otetaan rajallinen määrä osallistujia ja näihin haetaan kirjallisesti. Näille kursseille on pakko hakea, mutta nähtäväksi jää päästäänkö vai ei. Tämä olisi varmasti myös hyvä paikka saada jalka oven väliin mahdollista kilpailu-uraa varten.

Loppukeväästä on muutama näyttely, joihin on ajatuksissa Nooa ilmoittaa...mutta ne kuviot selkiytyvät viimeistään huhtikuun alussa ilmoittautumisten umpeutuessa. Kielipitkällä seurailen eri tahojen nettisivuja jäljestyskurssien ajankohtien suhteen. Omatoimiharjoittelun vastapainoksi olisi kiva saada myös ohjattuja harjoituksia sekä mahdollisesti ulkopuolista näkökulmaa meidän touhusta.

Nooa, sen veli ja sisko

2012-01-23T14:01:00.001+02:00

(C)Markus Ahtinen

(C)Markus Ahtinen

Eilisessä näyttelyssä Nooan veli Affe (Yacatis Ihmemies Ilex) sijoittui junioriluokassa hienosti toiseksi ja sisko Vilma (Yacatis Iki-Ihana Ingela) oli narttujen junioriluokan kolmas. Veljeksissä on hieman samaa näköä, mutta sisko on enemmän Siiri -äidin näköinen.

Kakku kruunaa päivän

2012-01-22T17:16:00.001+02:00

Ensimmäisen virallisen näyttelyn kunniaksi ja hienon näyttelytuloksen kunniaksi Nooa sa palkinnoksi vähän Lemmikkileipurin koirakakkua. Alunperin piti ostaa tällainen kakku vasta Nooan syntymäpäiväksi, mutta koska muu lauma on varannut kaappiin vaalipäiväksi kakkua niin pitäähän sitä olla koirallekin ;) Hyvin tuntui uppoavan. Kakusta on lihaversion lisäksi kalanmakuinen Kissankakku, jota voi tarjota myös koiralle. Sellainen ehkä sitten syntymäpäiväksi... :P

Turku Winter Dog Show 2012

2012-01-22T14:09:00.000+02:00

Tänään pakattiin kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja suunnattiin kohti Turun Messukeskusta. Pihakoiria oli ilmoittautunut näyttelyyn jopa 21. Oli kiva nähdä uusia ja vanhoja pihakoiratuttuja. Nooan sisaruksistakin oli muutama paikalla. Oli kiva nähdä, mitä näistä pentulaatikon tuhisijoista oli kasvanut. Nähtiin myös Nooan äidin Siirin omistaja Vuokko. Häntä Nooa pusuttelikin oikein antaumuksella :D Kuulemma tullut äitiinsä tässä suhteessa.

(C) Markus Ahtinen

(C) Markus Ahtinen

Urosten junioriluokassa oli yhteensä viisi kilpailijaa. Nooa esiintyi neljäntenä. Meno oli ensin melko kompurointia, mutta parani kyllä loppua kohden. Ärsytti hieman se, että kehän laidalle seinän viereen oli jonkun kehässä aiemmin olleen koiran pissat ja se sitten vei vähän Nooan huomiota. Pöydällä Nooa esiintyi tuttuun tapaan iloisena hännänheiluttajana ja tuomaria olisi pitänyt saada lipsiä. Malttoi kuitenkin hyvin eikä mennyt ihan överiksi, kuten aiemmin Lohjalla ;) Olen tyytyväinen Nooan esiintymiseen kokonaisuutena eikä haittaa, vaikka ei sijoitusta tullutkaan. EH on joka tapauksessa hieno tulos. Mielenkiintoista se, että viimeksi tuomarin mielestä etuliike oli epävakaa ja takaliike hyvä. Tänään taas asia oli päinvastoin. Hmmm.

Arvostelun voi lukea täältä.

Pihakoirailua Maariassa

2012-01-20T15:32:00.004+02:00

Voi, kun oli kiva aloittaa "minikesäloma" talvisessa Maariassa! Treffailtiin tänään siis Elisaa ja hänen koiraansa Lilliä (Yacatis Lady Lilyan). Kuvat kertokoot puolestaan ;)

(C) Elisa Reunanen

(C) Elisa Reunanen

(C) Elisa Reunanen

(C) Elisa Reunanen

Niin ja nyt me tiedetään Nooan kanssa sitten taas uusi kiva paikka, missä temmeltää vapaana...muuallakin kuin metsissä.

Toko-toko-toko

2012-01-19T23:06:00.001+02:00

Tänään tokoiltiin taas Vilman ohjauksessa Konalassa. Ensin kerrattiin katsekontaktia ja lähetysasentoja ts. meillä siis tokon perusasentoa. Tänään uusina asioina läpikäytiin katsekontaktia liikkeessä ja odottamista.

Liikkeessä katsekontaktin ottaminen oli ihan ok. Tosin mä sössin itse pari juttua, kun en tajunnut aina kehua ja palkata oikeassa kohdassa. Meille Vilma antoi ohjeeksi, että jos Nooa alkaa liikaa vetämään eteenpäin niin mun pitääkin ottaa pari askelta taaksepäin ja sitten katseesta kehut sekä palkka. Oon kyllä tosi ylpeä siitä, että Nooaa ei haitannut toisen koiran harjoittelu parin metrin päässä vaan se otti kontaktia muhun silloinkin tosi hyvin. Hieman tässä harjoituksessa haittasi se, että Nooa söi aamulla huonosti ja oli nyt vähän liiankin nälissään eli namit kiinnosti vähän liikaa. Eli se hyppi ja temppuili namien perässä. Vilma oli tyytyväinen siihen, että en palkannut Nooaa vasta, kun sillä oli kaikki tassut maassa. Ikiliikkuja rauhattomuus ja malttamattomuus on yksi niistä monista suurista haasteista.

Lähetysaasento eli tuo tokon perusasento sujuu Nooalta jo mallikkaasti. Tai no ei vielä siis tule käskyllä 'sivulle' oikeaan paikkaan vaan käsiavuilla, mutta kuitenkin. Odottaminen sujuu meiltä arjessa aika hyvin, mutta tänään ei ainakaan tunnilla toiminut muiden katseen alla lainkaan. Tai toimi, kun tein sitä Nooan kanssa omassa tahdissa treenitilan reunalla...mutta annas olla, kun piti esiintyä. Karkailtiin vähän haistelemaan nurkkia tai sitten, kun käskin ensin istumaan ja odottamaan mentiinkin maahan ja ryömittiin eteenpäin. Oh dear! No kyllä me lopulta saatiin pari onnistumista agilityesteen takana odottamisesta, mutta ei mennyt kuitenkaan niinkuin Strömsössä.

On Nooassa ainesta ehkä toko-koiraksikin, jos vaan ohjaajalla riittää malttia ja kärsivällisyyttä sekä taitoa palkata oikeissa paikoissa. Välillä on vaan niin hankalaa...pää sanoo kyllä missä kohtaa palkata, mutta käsi ei vaan taivu :D :D :D Tänään kyllä iski kunnolla sellainen tokokipinä, että pitää tässä katsoa josko tuolla Kompassissa olisi joku pelkkä tokokurssi meille... :P Ja helmikuun alussa menenkin sitten Cockereiden toko-klinikalle kuunteluoppilaaksi ammentamaan uusia oppeja.

Lievää ramppikuumetta ilmassa

2012-01-18T21:17:00.002+02:00

Koko viikko on mennyt siihen, että varmistelen ja mietin ja varmistelen, että Nooan paperit, näyttelynumero ja-hihna yms. tulee varmasti mukaan huomenna Lietoon. Nyt melkein pelkään, että kaikki kamat ei varmasti tule kaikesta huolimatta mukaan...oonko ehkä vähän kontrollifriikki? :D

Suurin jännityksen aihe on siinä, että onko näyttelykurssin opit menneet Nooan päähän vai ei...kotona ollaan harjoiteltu ja kaikki sujuu kuten myös pienessä häiriössä. Turun näyttelyyn on ilmoittautunut monta tuhatta koiraa eikä tämän luokan häiriöissä olla päästy harjoittelemaan. Noh eiköhän se siitä...

Sapuskat

2012-01-16T18:58:00.000+02:00

Jotenkin tähän aikaan kuuluu, että omistaja karppaa ja koira samalla barffaa :D En ole jaksanut ruveta perehtymään raakaruokintaan tai muuhunkaan erikoiseen koiranruokinta juttuun. Olen päättänyt ainakin toistaiseksi pysyä tässä meidän nykyisessä sekaruokavaliossa, sillä se tuntuu Nooalle sopivan hyvin. Karva kiiltää ja muutenkin tuntuu olevan terve kuin pukki. Lopputuotoksetkin ovat pysyneet tällä meidän nykyisellä sekaruoalla pieninä ja kiinteinä. En koe, että saataisiin Nooan kanssa mitään erityistä hyötyä barffaamisesta. Netissä barffauksen eduiksi luetellaan parantunut suuhygienia, turkinkunto sekä immuunijärjestelmä. Koska nämä on meillä mielestäni ihan mallillaan, ei meillä ole suurta intoa lähteä ruokavaliota muuttamaan.

Nappulana käytössä aikaisemmin bloggaamani Acana Grasslands sekä Royal Canin Mini Adult. Käytetään siis vaihtelevasti kahta eri nappulaa. Pääasiassa siksi, että saatiin 15 eurolla Mustista ja Mirristä iso säkki RC:tä ja se pitää nyt johonkin sitten upottaa. Kumpikin nappula maistuu Nooalle hyvin, vaikka välillä tuntuu kelpaavan vain toinen ja välillä taas toinen. Ajoittain ruokakuppiin putoaa vain nappuloita, mutta useimmiten sekaan laitetaan jauhelihaa, palalihaa, lihasekoitusta, kananmunaa tai raejuustoa. Joskus tehdään lihaista nappulapuuroa ja joskus saattaa pakastimesta löytyä peuranluita yms. Ajoittain Nooan ruokavalio on barffimainen, mutta en tee koiran ruokinnasta mitään hifistelyjuttua. Kesällä Nooa syö mielellään kurkkua, vesimelonia ja marjoja. On se veijari melkoinen herkkusuu ;)

Sunnuntai

2012-01-15T17:32:00.000+02:00

Mäenlaskua

2012-01-14T13:58:00.002+02:00

Tänään on tosi nätti päivä lenkkeillä Nooan kanssa. Aamulla heitettiin pieni Kuitinmäki -sightseeing lenkki ja äsken käytiin vähän metsästämässä Espoon keskuspuiston metsissä. Kallion-rinnettä oli helppo ja mukava kiivetä ylös, mutta alaspäin tullessa mua alkoi jo vähän "pelottaa". Eilen sataneen lumen alla on alkuviikon vesisateiden ja pakkasten jäljiltä liukas jää :O No päätinpä sitten vähän laskea peppumäkeä kallionrinnettä muutaman metrin alaspäin. Nooa pysähtyi oikein pohtimaan, että mitä ihmettä alat siinä nyt istuskelemaan? Ja sitten annoin Nooan hitaasti vetää mua mäkeä alaspäin ja sekös oli sitten vielä ihmeellisempää touhua Nooan mielestä! Se pomppi siinä vierellä kuin pieni jänöjussi, kun oli niiiiiiin jännää ja outoa :D Mitähän Nooa mahtaisi olla mieltä pulkalla laskemisesta? Hmmmm.

Vaalien voittaja on numero 3016!

2012-01-13T17:46:00.000+02:00

Tänään tipahti postiluukusta sitten kauan odotettu näyttelynumero aikatauluineen ensi viikon Turun KV koiranäytte-

lyyn. Me ollaan siis numero 3016 ja tietenkin toivotaan, että se on myös presidentinvaalipäivän voittajan numero ;) Heh! Pääasia, että esiintyminen sujuu ja saadaan joku mieltälämmittävä arvostelu. Kaikki muu on vain plussaa :)

Ensi torstaista seuraavan viikon maanantaihin meillä on taas "kesälomaa" ja lähdetään viettämään sitä Lietoon. Perjantaiksi sovittiin Elisan kanssa pihakoiratreffit Turkuun Maariaan. Pääseepähän Nooakin taas arvoiseensa seuraan leikkimään ja riehumaan.

Huimaa menoa

2012-01-12T19:41:00.000+02:00

Jee!!! Saatiin aamulla Nanilta linkki vedosgalleriaan. Ihan mahtavia otoksia kaikki. Kaksi kuvaa saadaan kuvauspalkkiona, mutta koska hyviä kuvia oli monta niin mun oli pakko ilmoittaa, että lunastan niiden kaikkien käyttöoikeuden :P Laittelen joitakin kuvia tänne blogiinkin sitten jossain vaiheessa.

Mutta sitten itse aiheeseen eli agilityyn. Ensinnäkin täytyy sanoa, että Nooa oli koko ajan tosi hyvin kuulolla ja totteli kuin mikäkin spanieli! :D Aikaisemmin se on häseltänyt kaikenlaista, mutta nyt sen meno oli sellaista "Hei! Tehdäänkö tätä yhdessä?". Ehkä me ollaan nyt sitten harrastettu ja treenattu niin paljon jo yhdessä, että kommunikaatio ja kontakti on pikkuhiljaa ihan huipussaan tai jotain. Sunnuntaina valokuvaaja Nanikin sanoi, että kyllä sen huomaa et ollaan kaikenlaista yhdessä touhuttu :)

Agitoko -kurssin muut kurssilaiset eivät olleet oikeastaan ollenkaan harrastaneet agilityä ja me oltiin Noon kanssa sitten aika "ammattilaisia". Näytettiin vähän muille sitten mallia pujottelussa, puomilla ja putkessa. Pentuagilityn pujottelun intensiivitreenin ansiosta Nooa menee jo suht vauhdilla kepit ohjureilla, mutta ei se ihan vielä näytä sellaiselta "hienolta". Ilman ohjureita tulee pieni ihmettelytauko, mutta kyllä se sieltä lähtee. Puomilla Nooa etenee määrätietoisesti eteenpäin enkä meinaa pysyä perässä. Kontakteja pitää jatkossa treenata, koska Nooa meinaa vähän huijata niillä.

A-estettä yritettiin itseksemme pari kertaa, mutta Nooa kiipesi harjalla ja pakitti sitten takaisin. Kerroin tästä kouluttajalle ja hän tulikin sitten meitä avustamaan. Ja mitä tekee Nooa? Juoksee harjalle ja nätisti alas!!! Kouluttaja oli vähän, että mikäs ongelma teillä tässä oli? :D :D :D Ilmeisesti vaan alkujännitystä tai sitten Nooa halusi vaan näyttää tädille, miten me tää juttu handlataan. Treenattiin myös pöytää ensimmäistä kertaa, mutta on piece-of-cake eli ei siitä sen enempää.

Lopuksi tehtiin lyhyt radanpätkä kepit-hyppy-putki. Muuten meni ihan ok, mutta taas Nooa hämääntyi vähän siitä, että kepeissä ei ollut ohjureita, hyppy oli vähän hakusessa (???) ja putken alkupäässä oli jotain hajuja, joita olisi pitänyt jäädä tutkimaan, mutta kyllä se sieltä aika nopeasti kuitenkin tuli "maaliin"! Aikamoista tehotreeniä siis tänään ja kyllä sen ikiliikkujastakin huomaa...oikeasti! Ja ohjaajakin silmäluomet alkaa pikkuhiljaa laskeutua alas...

Uimakouluun!

2012-01-11T18:24:00.000+02:00

Valmiina uimaan!

Helsingin Vartiokylään avattiin joulukuussa koirien uimahalli. Varasinkin tänään Nooalle ja pihakoirakaveri Titolle yhteisen uimaopetusvuoron tammikuun lopulle. Asiasta puhuessani osa naureskeli koko asialle ja sanoi, että sen kun kippaa koiran järveen tai mereen niin kyllä se siellä osaa uida. Toki jokainen koira osaa varmasti uida pakon edessä, mutta koirien uimaopetusvuorolla opetellaankin käyttäytymään altaalla ja uimahallissa.

Kesällä Nooa pääsi tekemään tuttavuutta vesielementin kanssa Liedossa lasten kahluualtaassa, mutta koirien julkisten uimapaikkojen vähyyden takia emme sitten kesällä itse uimisen makuun päässeet. Jos Nooasta paljastuu todellinen uimamaisteri saatamme vierailla näin talvella uimahallissa useamminkin...sen aika näyttää.

Espoon keskuspuiston mannekiini

2012-01-08T16:49:00.001+02:00

Tänään herättiin tämän talven kylmimpään pakkasaamuun. Parhaimmillaan pakkanen taisi käydä yön aikan -15 pakkasasteessa, mutta nyt päivällä oli sentään hieman lämpimämpää n. -6 astetta. Nooakin taisi vihdoin lopullisesti ymmärtää, että talvitakki ei ole ihan turha kapistus.

Täksi päiväksi olimme siis sopineet koiravalokuvauksen Nani Härkösen (lisää hänestä täältä: Nani Annette Photography) kanssa Espoon keskuspuistoon. Onneksi sää siis hieman päivän mittaan lauhtui, kun tämä oli mun ja Nooan kolmas kunnon pakkaspäivä eikä ole ihan tarkkaa käsitystä vielä siitä missä menee pikkuherran pakkasraja. Nooa oli aluksi aika täpinöissään ja kun otin siltä kaulapannan pois niin se lähti viipottamaan kovaa kyytiä ympäriinsä...kunnes kutsuin sitä ja se huomasi, että mulla onkin pussi täynnä kinkkua ja lihapullia ;) Nooan korvat lerpattivat kovasti väärinpäin, mikä oli välillä vähän ikävää kuvaajalle, mutta kyllä siellä varmasti on korvien suhteenkin kelpokuvia. Keskuspuistossa oli aika paljon liikennettä näin kauniina talvipäivänä, mutta olin taas positiivisesti yllättynyt miten hienosti Nooa tuli luokse, kun kutsuin ja vaikka välillä jouduin korottamaan ääntänikin. On niistä Liedossa takapihalla tehdyistä treeneistä ollut siis hyötyäkin! Ehkä mä olen vain ollut vähän liian pessimistinen luoksetulon ja Nooan kuuliaisuuden suhteen, mutta näemmä aivan turhaan.

No sitten takaisin kuvauksiin. Oli aika haastavaa saada Nooa katsomaan kameraan tai pysymään paikallaan, kun sillä oli koko ajan vähän tarve tulla mun luokse :D Muutamassa kohdassa Nooa oli kuvaajaakin edellä ja meni jo valmiiksi kivelle istumaan ennenkuin kuvaaja ehti mulle edes sanoa missä seuraavaksi kuvataan. Kuvaussessio kesti meidän osalta noin reilut 45 minuuttia ja nyt odotellaan kovasti kuvia. Me saadaan vedosgalleria nähtäväksi viimeistään ensi kuun lopulla, mutta Nani sanoi toimittaneensa eilisten kuvausten vedokset jo tänään. Eli ehkä mekin voidaan niitä odotella kohtapuolin...kieli pitkänä :P Nooa rauhoittui selkeästi kuvausten loppua kohden ja malttoi hienosti. Kylmällä säällä taisi myös olla osansa ja se hytisi kylmästä. Voi raukkaa! Nyt se antoi laittaa takinkin päälle ilman sen kummempia mutinoita. Nyt lämmitellään sitten viltin alla ja katsellaan telkkaria.

Tähän loppuun vielä mainittakoon, että otin vinkistä vaarin ja ilmoittauduin Cockerspanielit r.y:n tokoklinikalle kuunteluoppilaaksi, jossa on luonnoimassa Pekka Korri. Toivon saavani jotain uutta inspiraatiota tokoilun suhteen.

PS. Laitan tänne kuvia heti, kun saadaan niitä :)

Winter Wonderland

2012-01-07T16:58:00.001+02:00

Nooa nautti pihalla lumesta ja vapaudesta. Kuvissa näkyvä jälkiliina oli vain varmuuden vuoksi hätäjarruna, jos olisi lähtenyt tiellepäin rynnimään :)

Tuomarimuutos

2012-01-06T10:58:00.002+02:00

Eksyin äsken Winter Dog Show'n nettisivuille ja ilokseni näyttelyn aikataulut oli julkaistu. Vielä tällä viikolla ei saatu numerolappua ja aikataulua postissa kotiin, mutta eiköhän ensi viikon alussa jo. Pieni harmitus kyllä tuli, kun tuomari oli muuttunut Eva Liljeqvist-Borgista Leila Kärkkääseen. Ei nyt sinänsä väliä meille kuka tuomari on, mutta jotenkin se ruotsalainen olisi ollut mukavampi...

Tokoilua Konalassa

2012-01-06T10:17:00.001+02:00

Eilen meillä alkoi agilitypainoitteinen perustottelevaisuus-kurssi, joka jatkuu aina helmikuun lopulle asti. Joka toinen torstai tokoillaan ja joka toinen torstai treenataan agilityä. Ensimmäisellä kerralla siis tokoiltiin. Aikaisemmilla kursseilla olen vähän harmitellut suurta ryhmäkokoa, mutta nyt kuuden koiran ryhmään oli ilmoittautunut vain neljä koiraa eli aikaa ei kulu liikaa turhaan odotteluun. Muut kurssilaiset ovat espanjanvesi-koira tai sitten se oli lagotto romagnolo, kiinanharjakoira ja Espanjasta rantautunut pystykorva. Alussa tehtiin lyhyt esittelykierros, jossa jokainen koirakko sai kertoa omasta kurssitaustastaan. Oli mielenkiintoista kuulla mitä muut ovat puuhailleet koiransa kanssa ja vähän yllätyksekseni me oltiin Nooan kanssa kurssikonkareita. En ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin, mutta onhan niitä tässä käyty; pentukurssi, näyttelykurssi, nenätyöskentelykurssi ja kaksi pentujen agilitykurssia. Tokotuntien vetäjän esitellessä itseään Nooa aloitti kauhean ulinaesityksen :D Hehehe.

No, mutta sitten itse asiaan. Aloitettiin katsekontakti-harjoittelulla, joka on tietenkin tärkeä juttu agilitykoirakolle. Harjoituksessa otettiin namit nyrkin sisään ja asetettiin ne oman pään kummallekin puolelle. Kun koira oma-aloitteisesti otti katsekontaktin niin sanallinen kehu ja nami koiran suuhun. Nooa ei malttanut tunnin alkuun oikein keskittyä niin kouluttaja laittoi meidät treenailemaan vain rauhoittumista. Palkkasin Nooa siitä, kun se malttoi olla aloillaan. Tällä kertaa ei siis tunnilla harjoiteltu katsekontaktia vaan tehdään sitä kotiläksynä.

Seuraavaksi puhuttiin agilityn lähetysasennoista. Kouluttaja näytti meille kaksi vaihtoehtoista tapaa laittaa koira istumaan lähdössä. Toinen tavoista meni hieman ohi, mutta siinä kuitenkin koira ohjataan jalkojen väliin istumaan. Me päätettiin harjoitella tokon perusasentoa, jota ollaan vähän omatoimisesti treenattu Nooan kanssa kotonakin. Tosin nyt saatiin sitten tiedetään miten se "oikeaoppisesti" tehdään. Koira ohjataan edestä taakse, takaa vierelle ja istumaan oikea lapa ohjaajan vasemman jalan viereen. Tässä liikkeessä meillä oli aluksi liian kova tahti ja Nooalla meni vähän säheltämiseksi ja pomp-pimiseksi. Kouluttaja käski mun tehdä liike paljon rauhallisemmin ja sittenhän se menikin tosi hienosti. Kouluttaja käski myös kiinnittää huomiota mun käden asentoon, kun ohjaan koiran takaa sivulle ettei asennosta tule vino. Kun kämmenselkä on takaa ohjatessa eteenpäin koirakin istuutuu suoraan viereen eikä poikittain vinoon.

Seuraava olikin meille tuttu juttu. 8-pujottelu jalkojen välistä ja kieppi. Kieppiä olen silloin tällöin tehnyt Nooan kanssa. Tämä tekee kuulemma hyvää koiran selkälihaksille ja kun koira pystyy sen tekemään on selkä kunnossa. Kahdeksikko ei eilen oikein sujunut, mutta Nooa on tätä harjoitellut isosiskon kanssa ja on siinä tosi hyvä. Kummatkin näistä liikkeistä on hyviä lämmittelyliikkeitä agilityä ajatellen, sillä jos kisoihin lähtee tulee koiran paikat olla kunnolla lämmiteltyinä. Näitä kehotettiin tekemään myös agilitytunnilla, jos joutuu odottelemaan omaa vuoroaan.

Lopuksi harjoiteltiin koiran kuljettamista kädellä. Kädellä kuljettaminen tarkoittaa koiran kulkemista käden perässä tai
ainakin lähellä kättä. Aluksi namin avulla ja myöhemmin ilmankin. Tarkoitus on siis, että koira seuraa kättä mihin suuntaan se sitten ikinä meneekin. Tämä ok.

En muista tehtiinkö me näiden lisäksi myös jotain muuta, mutta tässä nyt tärkeimmät.

Tunnin saldo / ohjeet meille:
**Ensi kerralla paljon erilaisia nameja mukaan, joita tarjotaan vain näissä treeneissä. Nyt ei omat namit oikein maistuneet.

** Palkkaus ainoastaan, kun kaikki neljä tassua on maassa. Jotenkin olen vähän lipsunut tässä ja Nooa välillä hyppii rumasti.

** Liikkeet hitaammin. Ikiliikkujankin saa rauhoittumaan, kun ohjaaja muistaa myös itse olla rauhallinen ja tehdä liikkeet kuin hidastetulla filmillä.

Keppien intensiivitreeniä

2012-01-03T22:29:00.000+02:00

Hämmästyksemme tämän päivän pentuagilityn päätöstunnin osanotto oli laimea. Paikalla oli vain yksi parsonrusselinterrieri. Ilmeisesti kaikki muut olivat alennusmyynneissä tai muuten joululomalla. No toisaalta ihan hyvä meille, sillä saatiin keppien intensiiviopetusta ja päästiin tekemisen makuun ilman turhia odotteluita.

Tehtiin ensimmäiset puolituntia tehtiin intervallitreeniä keppien kanssa kolmessa eri pisteessä ohjureiden kanssa. Ensimmäisellä ja toisella pisteellä oli 5-6 keppiä ja kolmannella pisteellä oli lähemmäs maksimimäärä eli 12 keppiä. Aluksi Nooa kävi niin kierroksilla, että se meni joko ohjurin yli tai ali. Näistä palattiin aina alkuun tai sitten jarrutin niin, että Nooan piti itse ymmärtää peruuttaa takaisin "radalle". Palkka oli viimeisen kepin jälkeen namialustalla. Nooalle keppien alkupää tuotti aluksi ongelmaa...ehkä eniten siksi, että nälkä oli kova ja nami keppien päässä houkutti kovasti. Tähän otin avuksi naksuttimen. Naksautin aina, kun Nooa onnistui suorittamaan ensimmäisen keppivälin ja loppu onkin historiaa. Pidemmässä keppirivissä oli myös yksi ohjuriton väli eikä sekään suuremmin hämmentänyt Nooaa.

Tunnin loppua kohden Nooakin oli silmin nähden väsyneennäköinen, mutta jaksoi hienosti tehdä harjoitukset loppuun. Lopuksi taivutettiin putki u:n muotoon ja heti perään 6 kepin sarja. Kaikissa aiemmissa harkoissa koirat ovat olleet kytkettynä, mutta nyt toinen koirakko odotti vuoroaan kentän ulkopuolella ja suorittavan parin koira oli vapaana. Tässä siis päästiin myös testaamaan koiran ja ohjaajan yhteistyökykyä. Nooa oli aluksi enemmän kiinnostunut kouluttajasta kuin siitä, mitä yritin sille sanoa. Onnekseni sain kuitenkin Nooan hyvään kontaktiin. Lähdettiin lentävästi liikkeelle "Putkeen!" ja "Kepit!". Ensin Nooa säntäsi namialustalle suoraan putkesta (kouluttaja piti kättä namien päällä, ettei saanut palkkaa tästä). Nopeasti se kuitenkin tajusi, että kepithän tässä piti pujotella ensin. Tahkottiin tätä yhteensä neljä kertaa. Viimeisellä kerralla meni kyllä enemmän kuin nappiin! Nooa tuli loistavassa kulmassa putkesta kepeille ja pujotteli kuin mikäkin käärme. Siis wow miten voi yhdessä tunnissa oppia niin paljon! No toki tätä nyt pitää treenata vielä moneen otteeseen, mutta aikaisempaan verrattuna aivan upea suoritus loppuun. Torstaina on hyvä jatkaa agitokotunnilla.

PS. Nooa oli väsynyt treenin jälkeen ehkä max. 30 minuuttia ja nytkään se ei malttaisi asettua aloilleen, kun pitäisi käydä nukkumaan.

Lumikuvia

2012-01-02T22:03:00.002+02:00

Mukavaa seurattavaa Nooan lumessa pomppiminen. Melkein voisi luulla, että pihakoirasta on tullut pihajänis! Harmi, kun tässä ihan lähellä ei ole koirapuistoa. Nooa olisi varmasti nauttinut täysillä lumessa juoksemisesta. Nyt lenkilläkin sain olla varuillani etten mennyt nurin, kun välillä olisi ollut niin vauhti päällä. Täytyy katsoa, jos huomenna ehditään koirapuistoonkin ennen agility-treenejä. Huomenna on siis pentuagilityn jatkokurssin viimeinen tunti, joka siirtyi välipäiviltä tälle viikolle. Tämä vuosi ja viikko alkavatkin siis varsin agilitypainoit-teisissa merkeisseä, sillä torstaina alkaa myös perustottelevaisuuskurssi agilitykoirakoille. Kivaa, kivaa!!! Lisäksi pitäisi hieman harjoitella näyttelyhihnassa liikkumista, sillä enää 20 päivää ja esiinnytään ensimmäistä kertaa Turun messarissa kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Ihan oikeassa koiranäyttelyssä siis. Pikkiriikkisen jännittää, että miten se esiintyminen Nooalta sujuu "isoissa" ympyröissä ja tietenkin kieli pitkällä odotellaan arvostelua. Can't wait!

Lunta

2012-01-02T17:46:00.001+02:00

Taakse jäänyt joulukuu oli Etelä-Suomen sateisen 40 vuoteen ja Ilmatieteenlaitoksen mukaan talvi on jo lähes kaksi kuukautta myöhässä. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että talvi loppuu vasta toukokuussa(!). Uusi vuosi on alkanut melko talvisissa tunnelmissa. Eilen uudenvuodenpäivänä mittari oli lähes koko päivän pakkasen puolella ja tämän päivän aikana tuprutti lunta arviolta 3cm. Tästäkö Nooa oli innoissaan :D Iltapäivälenkillä Nooa muuttui pihakoirasta pihajänikseksi, kun se loikki "hangessa" eteenpäin. Kovasti Nooa myös nuuskutteli maata ja vähän ehkä kummasteli asiaa, koska aamulenkillä oli vielä aivan paljas maa. Tämä ei tosin ole Nooan ensimmäinen kerta kunnon lumihangessa, sillä on se pikkupentuna päässyt jo tätä veden olomuotoa kummastelemaan suurissa määrin. Tosin siitähän on jo "ikuisuus" eli melkein vuoden päivät. Katsotaan, josko iltalenkillä saataisiin tänne joku lumihankikuvakin. Äsken unohtui kamera sisälle. Loppuviikoksi on luvattu melko lauhaa ja räntäsadetta, joten saa nähdä kuinka kauan tätä iloa kestää.

Uudenvuodenpäivä

2012-01-01T11:08:00.004+02:00

Uusivuosi vaihtui melko rauhallisissa tunnelmissa. Kuudelta, kun rakettien ampuminen alkoi se aloitti vahtimisen ja haukahti aina, kun raketti pamahti. Se kuitenkin pikkuhiljaa tottui paukahduksiin. Keskiyöllä suurimman rakettisateen aikaan oltiin sisällä, mutta ylenmääräinen paukahtelu sai ikiliikkujan käyntiin ja se löysi lopulta turvapaikan kirjahyllystä :)(Nooa istuskelee siellä usein ihan muuten vaan!)Se oli lähinnä jännityksestä, sillä se kuitenkin söi tarjoamaani kinkkua ihan hyvällä ruokahalulla. Jos koira olisi täysin lamaantunut niin ei se olisi suostunut mitään syömään. Kokemusta rikkaampana uuteen vuoteen!

Tavoitteita vuodelle 2012

2011-12-31T16:54:00.002+02:00

Näyttelyt:
- kehäliikkumiseen lisää varmuutta; nättiä ravia :)
- kivoja arvosteluita

Mejä:
- jäljestyksen jatkokurssi
- jäljestyvarmuuden parantaminen
- kehityksestä riippuen MEJÄ-koe syksyllä 2012

Agility:
- agilitypainoitteinen tokokurssi
- agility B-kurssi
- hauskaa yhdessäoloa ja -onnistumisia

Terveys:
- viralliset terveystutkimukset

Muuta:
- MH-kuvaus syksyllä 2012 (ikäraja 18kk)
- luoksetulon treenaamista
- kontaktin parantaminen (kuulo päälle!)
- hajuerottelutreenien jalostaminen sienikoirailuun
- jatketaan iloista pihakoirailua :) :)

No johan tässä riittää seuraaville 366 päivälle tavoitteita ja tekemistä. Pääasia, että on kivaa ja koira pysyy motivoituneena. Ei oteta näitä tavoitteita liian kirjaimellisesti, mutta tavoitteet auttavat suunnittelemaan arjen treenejä ja tavoitteet pitävät emännänkin motivaation kunnossa! :D

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!

Uutta vuotta kohden

2011-12-30T23:13:00.000+02:00

Äkkiä on aika vierähtänyt taas ja kohta on taas aika juhlia vuodenvaihtumista. Mä olen ollut Nooan huoltajana tänään 264 päivää ja Nooa on tänään 325 päivää vanha eli ensi viikon sunnuntaina Nooa täyttää jo 11 kk. Synttärit on kohta siis tiedossa. Uutta vuotta vietetään tänä vuonna Liedossa. Pikkupoikien raketin räjäyttelyt eivät ole pikku pihakoiraa hetkauttaneet, mikä on ihan hyvä juttu ja kertoo jotain Nooan sisimmästä luonteestakin ;) Ei nyt ole kuitenkaan tarkoitus mennä Nooan kanssa erityisesti seuraamaan ilotulituksia, mutta ehkä voidaan käydä pihalla "asioilla" myös iltakuuden jälkeen. Käytöstä seuraten ja mielialan mukaan.

Harmittaa vähän, ettei tällä viikolla ehditty kovin paljon mitään erityistä tekemään pihakoiratreffien lisäksi. Uusi vuosi kuitenkin alkaa reippaasti kahdella agilitytunnilla ja sunnuntaina Nooa saa uuden mahdollisuuden poseerata kameralle sään salliessa.

Olen yrittänyt netistä etsiä kovasti seuroja ja/tai yhdistyksiä, jotka järjestävät verijälkitreenejä. Kovin vähän tuntuu olevan kaikille avoimia koulutuksia. Omatoimisesti treenaminen on ihan kivaa, mutta toisaalta näin alussa kaipaisi hieman ohjausta ja vinkkejä tekemiseen. Jälkikoirat ry:n olin eilen mailiyhteydessä ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, että sain vastauksen melkein heti :) Heillä on suunnitelmissa järjestää kurssi mahdollisesti ensi keväänä ja päästiin Nooan kanssa kiinnostuneiden listalle. Löysin myös yhden koirakoulun Turun seudulla, jolla on verijälkikurssi kurssikalenterissa keväällä ja tietysti yksi vaihtoehto on Kepeä Käpälä, jonka nenätyöskentely-kurssilla oltiin Nooan kanssa syksyllä Luukissa.

Huomenna tai ylihuomenna laitan tänne meidän tavoitteet ensi vuodelle :P Tavoitteet ovat suuntaa-antavia eli en ole kovin pettynyt, jos ei kaikkea ehditä toteuttamaan, mutta antavat pohjaa arkeen ja treeneihin.

Toimistokoirailua

2011-12-27T21:42:00.001+02:00

Aamulla lähdettiin Nooan kanssa Liedosta kohti Espoota aamulla seitsemän jälkeen. Oli mielenkiintoista matkata moottoritiellä lähes täydellisessä pimeydessä, kun vielä suuri osa taukopaikoista ja valaisinpylväistä oli täysin pimeinä. Nooa nukkui koko matkan ja heräsi vasta, kun kaarrettiin auton kanssa työpaikan parkkikselle. Toimistokoirailu on välillä Nooasta tosi tylsää, koska ei voi koko ajan istua sylissä rapsutettavana eikä leluilla voida leikkiä noutoleikkejä. Eikä toimistossa voi pomppia missä sattuu vapaalla jalalla. Onhan se toki hieman ikävää olla "köytettynä" pöydän jalkaan, mutta niin on parasta.

Fleecen päällä oli kuitenkin mukava torkkua ja välillä seurata käytävällä liikkuvia ihmisiä. Keskipäivällä nettiruokakaupan lähetti romautti rullakostaan tyhjiä juomapulloja sisältäneen säkin lattialle ja siitäkös Nooa riemastui ja aloitti aikamoisen haukunnan. Sain Nooan onneksi siitä nopeasti hiljenemään ja kuittasin toimituksen vastaanotetuksi. Siinä lähetti sitten voivotteli samalla, että oli kerran joutunut koiran hyökkäyksen uhriksi ja housut olivat revenneet. Ööö...joo-o. Vakuuttelin kuitenkin, että pihakoirat vain vahtii eivätkä raatele ruokalähettejä :)Hienosti pääasiassa taas toimiston terapiakoira käyttäytyi ja päättyihän se työpäiväkin Nooan onneksi joskus, vaikka pitkään joutuikin sitä odottelemaan.

Tapanina Oripäässä

2011-12-26T19:15:00.000+02:00

Joulun juhlinta taitaa olla pienelle pihakoiralle aika rankkaa, sillä Nooalla meni joulupäivä lähes kokonaan nukkuessa sohvalla. Välillä piti kääntää kylkeä, nukkua mahallaan, nukkua selällään ja välillä kerällä tai päätä reunan yli roikottaen. Aamulenkkiä lukuunottamatta käytiin vain parilla nopealla pissalenkillä pihalla. Syykin oli selvä - kaatosade.

Tänään Nooa heräsi inisemään neljältä aamulla. Puoliunessa nousin ylös ja kokeilin laittaa yövalon päälle. Ei syttynyt. Hapuilin sytyttämään kattovaloa eikä sekään syttynyt. Ihmettelin, että onpas kumma juttu, jos kummatkin lamput ovat samaan aikaan palaneet. Noh ulos päästyämme havahduin siihen, että eipä pala katuvalot eikä mitkään muutkaan valot. Sähkökatko siis. Oli kyllä aika makea näky, kun kauempana valot loivat taivaalle oransseja "valopalloja". Aamupäivällä sähköt palasivat joksikin aikaa, mutta menivät taas poikki. Ulkona tuuli ulvoi. Lipputangot ja kuuset vaappuivat puolelta toiselle.

Yhden maissa uhmasimme Nooan kanssa luonnonvoimia ja suuntasimme kohti Oripäätä. Pihakoiratreffeille olivat paikalla Vanda, Hupi, Hippu ja Lilli, Dome ja Foppa. Nooan isä Puskas ja pihakoira Nasta eivät aiotusta poiketen tulleet paikalle myrskyn aiheuttaman sähkökatkon vuoksi. Dome pulahti heti kävelylenkin aluksi ojaan ja oli melko rapainen :) Mielessäni kauhistelin, että toivottavasti ei Nooa tee kohta samoin...onneksi se totteli käskyä pysyä pois kuraiselta pellolta. Sisälle päästyämme sattui pieni välikohtaus Hupin ja Nooan välillä, kun olin ottamassa Nooalta heijastiliiviä pois päältä. En tiedä, mikä Hupia tilanteessa ärsytti, mutta se tuli murisemaan ja ilmeisesti hieman näykkäisikin Nooaa :( Nooa pelästyi tilannetta todenteolla ja kyjötti hetken nurkassa. Onneksi se pikkuhiljaa alkoi palautumaan tilanteesta. Jokainen oli tuonut yhteiseen joulun rääppiäispöytään jotakin ja pöydällä olikin graavilohta, joulutorttua, täytekakkua, kuivakakkua, pipareita yms. ja tietysti glögiä juomaksi. Sisällä puuhailun ja glögittelyn jälkeen tehtiin vielä toinen kävelylenkki metsätiellä. Nooa väisteli taas hienosti kaikki kuralätäköt esimerkillisesti. Hyvä niin, sillä ei innosta kuskata autossa kuraista koiraa :D Treffien päätteksi päästiin vielä kurkistamaan possulaan. Oli ne kyllä söpöjä ja tosi kiinnostivakin Nooan mielestä, vaikka possulan äänimaailma aluksi hieman jännittikin. Tänään vielä nautitaan viimeisestä joululomapäivästä ja huomenna aamulla on paluu arkeen. Juuri tuli sähköpostia agilitykouluttajalta, että huominen agilitytunti siirtyy viikkoa myöhemmäksi. Voi harmi! Agilityn pariin palaammekin sitten "vasta" ensi vuonna.

Ensimmäinen joulu

2011-12-24T23:56:00.000+02:00

Aamulenkin jälkeen jouluaaton viettoa aloiteltiin katsomalla Joulupukin kuumaa linjaa ja Joulurauhan julistusta telkkarista. Aamupalaksi oli nappuloita raejuustolla ja peuranlihalla höystettynä. Päivällä oli aika aloittaa joulupakettien avaaminen, joita pukki oli tonttujen avustuksella kuusen juurelle kiikuttanut. Ensimmäiset lahjat aiheuttivat pientä epäluuloa Nooassa, mutta viimeisen lahjan kohdalla oli ilo ylimmillään. Lahjan avaamisen riemua voi ihastella alempaa löytyvältä videolta. Ihmislauma nautti joulupöydän antimista iltapäivällä keittiössä ja Nooalle katettiin omalle viltille "jälkiruoaksi" peuran lapaa. Eipähän pihakoira pomppinut kieli pitkällä hirvipaistin perässä ruokapöydän ääressä :D Illalla oli aika siirtyä naapuriin joulukahveille sukulaisten pariin. Vanha Maija ei oikein nuoren yli-innokkaan pihakoirapojan tempuista välittänyt vaan kumpikin tyytyi seuraamaan toisen liikkeitä turvallisen välimatkan päästä. Nooa käyttäytyi vieraisilla todella nätisti, vaikka olikin lyhyen hihnan päässä pääasiassa ettei olisi innostuksissaan pomppinut sohvan selkänojalla tai "pikku-Eskon" päällä :) Pieni vauva kuitenkin herätti Nooassa piilevän lastenhoitovietin, mutta vielä ei pihakoiraa niihin hommiin päästetty. Illan päätteeksi tehtiin pitkä lenkki pikkupakkasessa. Muutama (likainen) lumikasa löydettiin matkan varrelta, mutta muuten etelän joulu on ollut synkän musta ja vetinen.

Ensimmäinen paketti hieman epäilyttää aluksi.

Mitähän sisältä paljastuu?

Puruluukuutiohan siellä!

Jouluna on aikaa ottaa välillä vähän rennosti...

...ja ottaa vaikka hieman pidemmätkin unet.

Ja avata vähän lisää paketteja.

Välillä pakettien avaamisessa kaivataan apua...

Tuota on pakko päästä vähän maistamaan! Ihan vähän vain...

Mikäs täällä tuoksuu...

Voisinkohan mäkin vähän maistaa tuota kalkkunaa?
Ja ehkä hieman lipaista tuota hirvipaistia myös?

Täytyy auttaa 'emäntää' pakettien avaamisessa.
On tää niin KIVAAAA!!!

Vanha Maija ei paljon nuorista pojista välitä.
Turvallisempaa seurata pienen etäisyyden päästä.

Vanha Maija rentoutuu.

Jouluaaton juhlinta alkaa käydä voimille.

Iltalenkillä löydettiin tämän joulun harvinaisuus - lumikasa.
Tosin vähän likainen sellainen...mitä väliä?!

Kohtaaminen piikikkään kanssa

2011-12-22T22:24:00.000+02:00

Woh-woh-woh. Pieni ihmetys ja pari nuuhkaisua. Mitä ihmettä?

Me käymme joulun viettohon

2011-12-22T19:16:00.001+02:00

Nyt on reissut reissattu ja voidaan kohta hiljentyä Nooan kanssa joulun viettoon. Illalla, kun kotiuduin Lietoon niin Nooa ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut :) Tosin tervehtimisen jälkeen oli kova kiire keittiöön syömään PEURAA :P :P Se on Nooan suurta herkkua ja huomasimpa sen oppineen taitavaksi kahdella jalalla kävelijäksikin haistellessaan leikkuulaudalla maannut peuranliha-astiaa. Nooa oli käyttäytynyt mun loman aikana siivosti, mitä nyt välillä vähän pikkujäynää ;) tehnyt niinkuin kaikki pienet pojat.

Synttärijuhlia

2011-12-18T21:01:00.000+02:00

Nooa oli ihan intopiukeana, kun meillä kävi tänään iltapäivällä Liedossa naapureita (=sukulaisia) ja sisko kylässä mun kolmansia 25-vuotissynttäreitä viettämässä. Rapsuttavia käsipareja oli enemmän kuin tarpeeksi ja monta korvaa oli "putsattava". Aluksi Nooa kävi ehkä vähän liikaakin kierroksilla, mutta tajusi vähitellen miten juhlissa vieraiden kanssa käyttäydytään. Kahvipöytään ei ollut asiaa, joten pikkupihis valtasi sillä aikaa sohvan ja....zzzzZZZZzzZZZzzzzzZZZ.

Huomenna Nooa jääkin sitten viettämään joululomaa Lietoon, kun suuntaan tarkastelemaan puolalaista joulutunnelmaa Varsovaan. Blogi siis hiljenee toviksi...mutta joululomailijan kommelluksista raportoidaan kyllä aktiivisesti taas torstaina...tai viimeistään perjantaina.

Tänään sovittiin myös, että menemme Nooan kanssa tapaninpäivänä Oripäähän pihakoiratreffeille! Kiva päätös siis joululomalle :)

PS. Valkoisesta joulusta ei tietoakaan, mutta toiveita pienestä pakkasesta loppuviikoksi.

Yläfemmaa ja näyttelyhihnassa kävelyä

2011-12-15T22:17:00.000+02:00

Vielä hetken kestää tätä synkkyyttä, kunnes päivät alkaa pidetä. Lunta ei liene luvassa jouluksi. Tänään satoi taas lisää vettä ja lenkkien jälkeen piti käydä tassupesun kautta. Nooa on onneksi jo tottunut pikkuhiljaa tassupesulla käyntiin, vaikka ei se taida vieläkään sen lempijuttuja olla. Nooan kanssa toivotaan pikkupakkasta joulupyhiksi, mutta lumesta ei niin väliä.

Nyt illalla harjoiteltiin vähän näyttelyhihnassa kulkemista ja sehän sujuu jo hienosti. Jos vaan tulisi kuivempi keli ulos niin voitaisiin ottaa pari häiriötreeniä myös siellä. Handlerin tosin pitää muistaa, että katse pitäisi voimakkaammin suunnata eteenpäin. Huomaan välillä seuraavani Nooan tekemisiä vähän liiaksikin, mutta on tässä huomattavaa parannusta pariin viime näyttelyyn verrattuna Nooalta varsinkin. Nooa rakastaa noutoleikkejä, joita leikittiin myös tänään :) Olen kuitenkin hieman nostanut vaatimustasoa ja lelua ei heitetäkään ennen kuin Nooa on laittanut yläfemman. Mutta senhän se osaa! Aika itseoppinut sen suhteen, koska ollaan tätä vain pari kertaa harjoiteltu yhdessä. Pitää yrittää laittaa joko videonpätkää tai kuvaa tästä. On se vaan mainio!

Talenttia?

2011-12-13T21:11:00.001+02:00

Tänään päästiin taas agilityn makuun, kun pentuagilityn jatkokurssi Konalassa alkoi. Nooa kävi treenien alusta loppuun kierroksilla ja sillä oli kovasti vaikea keskittyä. Kouluttaja sanoi, että "sitä on liikkeellä" ja edellisessä ryhmässäkin koirilla oli selviä vaikeuksia keskittyä. Tiedä sitten mikä Lucian päivän "kirous" oli :D Nooaa kyllä hermostutti kovasti räksyttänyt borderterrierinarttu, joka meidän onneksi lähti kesken tunnin omistajineen kotiin niin kontakti Nooan ja mun välillä parani heti hieman.

Aluksi käytiin läpi puomia pari kertaa. Kouluttaja käski mun ohjata vasemmalla kädellä, mutta arvatkaa vain onko "helppoa" muistaa kumpi käsi se olikaan :D Hehehehe! Ekalla kerralla mulla oli selvästi liikaa nameja kädessä, koska Nooa hieman sähelsi. Namit ovat puomilla vähän liikaa, sillä Nooa menee tämän kuin vanha tekijä (!). Kouluttaja laittoikin meidät sen jälkeen Nooan kanssa tekemään hetkeksi kontaktitreeniä sivummalle. Laitoin Nooan hihnan kiinni pujottelukeppiin ja käskin sen istumaan keppilinjan takapuolelle. Siirryin sitten itse linjan etupuolelle ja heti hyvästä kontaktista kutsuin sen omalle puolelle ja palkkasin, kun se rauhoittui. Kouluttaja kehui, että Nooa on selvästi innoissaan ja kuulolla, mutta innostuu ja häseltää ehkä vähän liikaa, kun "mami" vieressä kannustaa...ehkä vähän liiankin innostuneesti. Saatiin tehtyä ihan hyviä toistoja pienoisista keskittymisvaikeuksista huolimatta.

Seuraavaksi treenattiinkin sitten vähän valssaamista(kai se sitä oli?!). Radan pätkällä oli kaksi estettä rinnakkain ja siitä piti sitten kaartaa jyrkästi puomille. Tässä kohdattiin meidän ehkä suurin haaste koko agilityuralla. Ohjaajan pitäisi muistaa kumpi käsi on oikea ja kumpi vasen!!! Ensimmäinen kerta meni tästä syystä vähän pipariksi ja kouluttaja laittoikin mut sitten tekemään pari kuivaharjoittelu-treeniä ilman koiraa. Esteen yli ohjaus oikealla, seuraavalle esteelle ja puomille vasemmalla. Tätä tahkosin pari kolme kertaa ilman koiraa ja aloin ehkä ymmärtää idean. Kouluttaja tokaisi tässä hyvin, että eihän täällä periaatteessa koiria opeteta vaan teitä ohjaajia :D Niin totta! No päästiin sitten tekemään tämä ohjauskuvio yhdessä Nooan kanssa ja siis WOW! Käskin Nooan istumaan ensimmäisen esteen taakse ja odottamaan. Hyvästä kontaktista liikkeelle. Ensimmäisen hypyn ohjaus oikealla, vaihto vasempaan ja hyppy, josta tiukka kaarros puomille. Nooa kipitti puomin jo melkoista haipakkaa ja hienosti pysähtyi stopilla kontaktille! Pitänee tässä joulutauon aikana treenata, jollain konstilla jotain vasemman ja oikean tunnistuspeliä, koska on se sitten vähän epistä koiran kannalta, jos menee sen takia sitten loistavat agilitytalentit hukkaan ;) Nyt kun päästiin vihdoin yksittäisten esteiden ohelle tekemään lyhyt radanpätkä niin innostus agilityä kohtaan kasvoi kyllä entisestään. Pitäisi ehkä ensi kesäksi houkutella joku vähän askartelemaan Lietoon pihalle muutama este, puomi ja...

Sitten kerrattiin vähän rengasta ja putkea. Viimeksi Nooa ei meinannut millään mennä renkaasta, kun sen alikin olisi päässyt. Nyt ei tarvinnut kauaa houkutella vaan se hyppäsi renkaasta läpi tosi reippaasti. Tehtiin heti uudestaan niin, että korjasin oman rintamasuunnaan renkaasta selkeästi poispäin ja nyt meni vielä paremmin! Jeeee!!!!! Ja putkihan menee jo kuin rasvattu. Oli se miten mutkalla tahansa niin Nooahan viheltäen menee ja tulee! Näin onnistuneiden treenien jälkeen vähän kyllä harmittaa se, että ensi viikon treenit jää väliin. Tosin Nooa on ansainnut pitkän joululoman :)

Naks-naks-naks...

2011-12-11T21:00:00.000+02:00

Tänään treenattiin taas hajuerottelua kardemumman kanssa. Aluksi meni tosi hienosti ja Nooa löysi tiensä aina oikealle purkille. Jossain vaiheessa se alkoi kuitekin koko ajan hakeutumaan väärälle purkille, jossa ei kardemummaa siis ollut. Sama kävi viime treenikerrallakin, mutta nyt paljon useammin. Otin sitten toisen purkin pois ja naksuttelin vain oikeasta ilmaisusta yhden (oikean) purkin luona. Ei tämä ainakaan "kisaväsymystä" ole, sillä ollaan harvakseltaan tätä nyt harjoiteltu...mutta olisko tässä nyt sitten kuitenkin harjoituksen puutetta? No alkavalla viikolla voitaisiin kardemummailla kerran tai pari niin selviää oliko tämä nyt vain joku sunnuntai-illan hämäysjuttu vai pitääkö vielä treenailla yhdellä purkilla...

Tiistaina on meidän viimeinen agilitykerta ennen joulua, sillä Nooa jää viikonloppuna vanhempien luo Lietoon hoitoon Puolan reissun ajaksi. Ja sitten onkin kohta joulu :)

Sataa paljon vettä, märkää on

2011-12-10T09:12:00.001+02:00

Sade vesitti meidän aamupäivän valokuvaussession, kuten vähän sääennusteita eilen seuratessani pelkäsin. Valokuvaaja ilmoitti peruuntumisesta meille klo 8 ja sovittiin, että katsotaan joku uusi mahdollinen kuvausaika tässä sähköpostitse. Luultavasti menee joulun yli...saa nähdä. Pääasia, että päästäisiin jossain vaiheessa ;)

Loskaa

2011-12-09T09:46:00.000+02:00

Lumi on sulanut maasta ja taas on märkä sekä harmaa joulukuu. Eilen iltalenkillä kahlattiin parin sentin loskassa, joka sekin on onneksi yön aika sulanut pois. Illaksi on luvattu kunnon myräkkää, joka tietää sitä ettei ikiliikkuja ehkä suostu pitkälle iltalenkille. Toivottavasti ennustajat olisivat väärässä...

Eilen illalla treenattiin taas kardemumman kanssa. Nooa ilmaisee jo hyvin oikeaa purkkia, joten lisäsin mukaan toisen tyhjän purkin. Pari ensimmäistä ilmaisua olivat loistavia, kunnes Nooa päätti kokeilla josko naksahtaisi myös toisella purkilla...mutta eihän se niin mene. Poistin väärän purkin ja tehtiin pari kertaa yhdellä. Sitten pidettiin pieni tauko, kun ilmaisu oli taas tosi hyvää kardemummapurkilla. Tauon jälkeen jatkettiin taas kahdella purkilla. Asettelin purkit reilusti erilleen niin, että tyhjä purkki oli etualalla ja kardemummapurkki hieman taaempana "piilossa" (asettulun ajan Nooa odotti nurkan takana eli ei nähnyt mitä tein). Kutsuin Nooan paikalle. Se nuuskutti hetken ja käveli edestakaisin, kunnes se hienosti löysi oikean purkin ja kävi makuulle sen viereen. Jippii! Sitten heittelin, sille häiriönameja kauemmas nurkkaan, jotta saisin sen uudelleen purkille haistelemaan. Vaihtelin siis purkkien paikkaa hieman aina, kun Nooa oli namin perässä. Hyvin siis ollaan edetty tämän hajuerottelutreenin suhteen ja pian voinen listä yhden purkin lisää.

Monen maanantain ja sunnuntain viikko

2011-12-07T22:46:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivänä ihmeteltiin lunta.

Arkipyhät sekoittavat arjen aika tehokkaasti. Eilinen tiistai tuntui sunnuntailta ja tänään keskiviikkona tuntuu maanantailta. Kohta onkin taas perjantai ja pian tulee taas sunnuntai sekä maanantai. Nooan mielestä sunnuntai voisi olla joka päivä, koska silloin on aina koko päivä aikaa touhuta pihalla ja sisällä. Eli taitaa olla enemmän emännän ongelma :D

Tällä viikolla ei päästä harjoittelemaan agilityä itsenäisyyspäivän vuoksi. Ensi viikolla sitten taas tositoimiin :P Koitan kuitenkin keksiä Nooalle jotain korvaavaa aktiviteettiä tähän loppuviikoksi. BH-kokeesta innostuneena lainasin kirjastosta opuksen nimeltä "Koiran kotikasvatus ja tottelevaisuuskoulutus". Se on suunnattu palveluskoirien omistajille ja siinä on mielestäni hyvin kuvattu kuinka harjoitella koiran kanssa BH-kokeessa vaadittavia taitoja. Aloitettiin Nooan kanssa jo kirjan ohjeiden mukainen seuraamisharjoittelu sisällä eteisessä. On haastavaa saada Nooa seuraamaan mua katseella herkeämättä, koska maailmassa on niin paljon ihmeteltäviä mielenkiintoisia asioita. Mutta eiköhän harjoittelu tee mestarin :) Laitoin Nooalle pannan kaulaan ja lyhyen hihnan. Kädessä mulla oli katseenkiinnittäjänä kanidummy. Harjoituksen aikana koiran on siis seurattava ohjaajaa herkeämättä vasemmalla puolella. Noin 3-5 askeleen (ja hyvän kontaktin) jälkeen palkkasin Nooan suoraan suuhun. Tätä tehtiin muutama edestakainen matka eteisessä. Viimeisellä toistolla otin dummykäteen (rinnassa kiinni) naksuttimen ja naksautin aina hyvästä kontaktista sekä palkkasin namilla suuhun. Näin ensimmäiseksi varsinaiseksi treenikerraksi seuraaminen sujui ihan hyvin. Tästä en odota mitään suurempia vielä hetkeen ja muutenkin tämän BH-jutun kanssa edetään hissukseen. Keväällä tai kesällä olisi kiva päästä näitä juttuja treenaamaan myös jollekin kurssille, sillä välillä tuntuu, että yksin treenaaminen vain junnaa paikoillaan eikä edistystä tapahdu.

Lauantaina pitäisi olla Nooan valokuvaussessio, mutta tällä hetkellä sääennuste lupaa räntäsadetta ja kuvaaja ilmoitteli jo aiemmin ettei kuvaus onnistu sateella. Nähtäväksi siis jää joudutaanko kuvaussessiota siirtämään...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T12:46:00.001+02:00

Lunta!

2011-12-05T21:13:00.000+02:00

"Ensilumi" saapui eteläänkin. Nooa ei siitä paljon perustanut vaan lähinnä ihmetteli, että miksi pissalenkillä piti istahtaa kuvattavaksi :D

Pihalla

2011-12-05T12:02:00.001+02:00

Tonttuja, tonttuja...

2011-12-04T13:03:00.000+02:00

Joulupukki kävi jo näin 2.adventtina keventämässä rekeään tonttujensa kanssa ja toi Nooalle kolme pakettia - monenmallista, kovaa ja pehmeää. Paketteja ei kuitenkaan ollut vielä lupa avata, sillä jouluun on vielä monta joulukalenterinluukun avausta aikaa. Ne jemmattiinkin komeron oven taakse odottelemaan... *<;)

Vesi kielellä

2011-12-04T11:05:00.000+02:00

Aamulla oli hauska seurata, kun pihakoira kulki kuono pystyssä pitkin ja poikin taloa haistelemassa mistä mielenkiintoinen haju kantautuu. Ei löytynyt ikkunalaudalta, eteisestä, sohvalta eikä komerosta. Lopulta haju johtaa pihakoiran nenän keittiöön hellan viereen ja mitäs sieltä kattilasta paljastuukaan? Peurankieli!

Nooa ei olisi malttanut lähteä edes aamulenkille, mutta suostui lopulta lähtemään. Kieli jäi siksi aikaa jäähtymään. Vettä oli satanut yöllä niin paljon, että ojat melkein tulvivat yli. Lenkillä Nooa tapasi vehnäterrierin (5kk), pitkäkarvaisen chihuahua Elmon sekä valkoisen mittelspitzin.

Lenkin jälkeen Nooa sai sitten hieman aamupalaksi himoitsemaansa kieltä. Mun mielestä se näytti aika kuvottavalta, mutta pihis oli asiasta aivan toista mieltä. Nooa oikein nautiskeli, kun sai nappuloiden kanssa tälläistä harvinaista herkkua syödäkseen. Nooa taitaakin olla varsinainen kulinaristi ja riistakoira... ;) Eilen aamulla se meinasi lähteä fasaanikukon perään ja nyt juoksi sitten "peuran" perässä...pitää varmaan aloittaa metsästämisharrastus :D :D :D

Puuhailua pihalla

2011-12-03T16:08:00.000+02:00

Sammaleet vihertää eikä lumesta tietoakaan, vaikka ollaan jo joulukuussa. Saa nähdä milloin ikiliikkuja pääsee kierimään lumihankeen...tällä hetkellä näyttää vähän heikolta sen suhteen.

Joulukalenterin avausta

2011-12-02T21:55:00.002+02:00

Piimä näyttää auttaneen Nooan mahavaivoihin taas kerran :) Hyvä niin, sillä eilen näytti vähän tuskaiselta. Arvoitukseksi jäi tällä kertaa mikä mahan sekaisin pisti.

Meillä alkoi nyt pitkä viikonloppu Liedossa, kun mulla on "kesälomaa" maanantaina. Toivottavasti ei sataisi vettä niin päästäisiin ulos harjoittelemaan vähän tokojuttuja ja tietysti leikkimään. Voitaisiin ehkä heittää myös joku pidempikin lenkki tässä, kun on kerrankin aikaa. Viime kerralla meiltä jäi Nooan puruluukalenteri tänne Lietoon eikä päästy eilen vielä sen kimppuun. Mutta tänään sitten päästiin availemaan luukkuja kaksin verroin :D eikä Nooa olisi millään malttanut jättää loppuja luukkuja myöhemmäksi. Onneksi kalenteri on korkealla arkkupakastimen päällä niin pysyy luukut suljettuina...vaikka pihakoira keksiliäs onkin.

Joulukalenterin lisäksi Nooa sai tänään vihdoin pikkujoulupakettinsa, josta paljastui limenvihreät Kusse&Kutta Y-valjaat sekä pk-panta. Nyt on sitten kaksi settiä, kun tilasin aiemmin mustana samanmoiset. Mustat valjaat ovat kokoa isommat, jotta ne voisi pukea talvimanttelin yms. kanssa. Nooa pitää näistä selkeästi enemmän kuin Hurtan aikaisemmista valjaista, sillä se ei enää riuhdo koko ajan menemään ja ovat ehkä pehmeämmätkin/mukavammatkin päällä. Pikkujoululahjojen lisäksi Nooa on tällä viikolla saanut uuden lelun 'UFOn' ja Trixien pinkin aktivointipallon (pojillakin voi olla pinkkiä!), koska mun työpaikan viereen avattiin uusi (100.) Musti&Mirri -myymälä. Tuo Mankkaan M&M vaikuttaa kyllä melkeinpä parhaimmalta M&M kaupalta, jossa olen käynyt. Niin ja saatiinhan me sitten vielä kylkiäisenä toinen i-Click -naksutin. Nooalla on nyt ehkä hetkeksi taas leluja ja varsinkin pantoja sekä valjaita ;)

Massu pipi?

2011-12-01T19:27:00.000+02:00

Viime yönä piti nousta kahteen otteeseen keräämään lattialta löysät kakat. En tiedä mistä johtuu, sillä mielestäni en ole itse ainakaan antanut mitään epätavallista syötävää enkä ole lenkilläkään Nooan huomannut mussuttavan mitään kiellettyä. Aiemmin syksyllähän vatsa oli kuralla yhden käyneen pihlajanmarjan takia, mutta nyt niitäkään ei ole enää tien poskessa. Annoin aamulla Nooalle pari Attapektin -tablettia eikä töiden jälkeen ollut kuin pieni (kova) kikkare lattialla. Nyt illalla olen antanut vähän nappuloita ja piimää, josko nyt sitten massu taas rauhoittuisi. Mitään kovin ihmeellistä tämän ei olettaisi olevan, koska ikiliikkuja kyllä painelee tässä sisällä menemään edestakaisin ihan normaaliin tapaansa. Seuraillaan siis tilannetta.

Agitokoa talveen

2011-11-30T15:11:00.000+02:00

Päätin siirtää dobo-kurssia meidän osalta myöhemmäksi ensi vuonna ja jatketaan tammikuun puolessa välissä agilityn merkeissä, kun ollaan siihen jääty nyt niin koukkuun :) Ilmoitin Nooan agilitypainotteiselle tottelevaisuuskurssille, jota on torstaisin yhteensä kahdeksan kertaa. Kurssilla on 4 tuntia tokoilua ja 4 tuntia agilityä. Kurssikuvauksessa luki, että kurssia suositellaan nimenomaan koirakoille, jotka aikovat kisata. Siitä kisailusta en vielä tässä vaiheessa tiedä (ehkäpä ;)), mutta kiva päästä ohjatusti harjoittelemaan tottelevaisuuttakin ja siinä sivussa sitten harjoitella agilityn saloja.

Agilityn alkeita vol.3

2011-11-29T21:26:00.009+02:00

Tänään oli viimeinen kerta pentuagiltyn alkeita Konalassa. Meidän oma kouluttaja Petra ei ollut tällä kertaa paikalla, mutta sijaisena toiminut Karoliina ei ollut yhtään huonompi. Me aloitettiin treenit tällä kertaa omatoimisilla keppi- ja putkiharjoituksilla, sillä aikaa kun pari muuta koirakkoa harjoitteli puomia.

Putki: U-mallinen putki oli Nooalle tänään aluksi tosi hankala. Heitin sille namin putkeen käskyn saattelemana ja "ryntäsin" putken toiseen päähän, mutta mutta...Nooahan haki vain namin ja palasi katsomaan alkuun, että mihin se yksi nyt jäi :D Noh pari kertaa siinä sitten tahkottiin ja alkoihan se sitten mennä tosi hienosti. Suora putki meni loistavasti heti kerrasta.

Pujottelu: Harjoiteltiin keppejä ensin ohjureilla. Nooa ei oikein ymmärtänyt, että mikä ohjureiden idea oli ja se alkoi hyppimään niiden yli puolessa välissä keppejä ja luuli, että ne on esteitä :D Päättäväisesti vaan sitten mentiin pari kertaa niin, että pidin nakkia ihan kuonossa kiinni ja sekös auttoi! Oon kyllä sitä mieltä, että Nooalla menee paremmin ilman ohjureita, mutta kyllä kouluttaja oli siinä viimeksi ihan oikeassa, että on yksi vaikeimmista opettaa. Ja toisaalta on sitten kyllä melkeinpä näyttävimmän näköistä, kun sen osaa. Tätä on onneksi suhthelppo harjotella omatoimisestikin.

Tämän jälkeen me päästiin myös puomille. Uusina esteinä tänään päästiin kokeilemaan umpitunnelia (pussi), rengasta sekä A-estettä.

Puomi: Nooa on treenannut omatoimisesti tätä estettä eri sohvien selkänojilla ahkerasti ja päästiinkin sitten "edistyneiden" joukossa näyttämään, mitä osataan. Vähän se puomin eturamppi jännittää, mutta Nooa etenee tosi varmasti kuin trapetsitaiteilija konsanaan. Ekalla kerralla meillä meni "alastulo" pipariksi, kun Nooa hyppäsi kontaktin ohi. Seuraavilla kerroilla hidastin Nooan vauhtia laittamalla nakin taas tarpeeksi lähelle kuonoa ettei tulisi mieleenkään oikoa. Kouluttaja kehui mua siitä kuinka vaadin onnistunutta kontaktille tuloa.

Umpitunneli (pussi): Mua jännitti alkuun, että uskaltaako Nooa mennä pussiin. Ja ihan turhaan! Eihän mun ikiliikkuja pelkää mitään! Heitin namin ja käskin "pussiin". Ja sehän sujahti sukkana sisään. Wow! Saatiin myös kaksi muuta onnistunutta suoritusta. Hyvin menee :)

Rengas: Rengas osoittautui suureksi haasteeksi Nooalle. Nooan mielestä oli kummallista, että mä heiluin namin kanssa siinä renkaan "sisäpuolella", kun renkaan alikin olisi päässyt! :D Olihan se rengas myös jännä, kun ketjut "rämisivät" kehikkoa vasten. Hetken houkuttelun jälkeen Nooa uskalsi jo laittaa etutassut renkaalle, mutta ei sen enempää. Kouluttaja ottikin sitten Nooan syliinsä ja nosti Nooaa hieman ylemmäs lattiasta, jolloin se hyppäsi renkaasta. Kolmannella kerralla rengas Nooa hyppäsikin renkaasti melkein "vahingossa" ilman apuja. Ja taas iso WOW!

A-este: Tästäkin esteestä mulla oli hieman epäilyksiä, vaikka Nooa onkin kova kiipeilemään ja tosi rohkea monessa suhteessa. Muiden suorituksia seuratessa oli valmistautunut kovaan houkutteluun, mutta eihän houkuttelulle ollut tarvetta. Nooa
kapusi kuin vanha tekijä esteen harjalle saakka. Kouluttaja sanoi ennen esteelle menoa, että alkunousu on usein se pahin ja harjalta alastulo on sitten helppo. Nooalla oli taas toisinpäin, että harjalla alkoi hiukkasen jännittää ja puntti tutista. Vähän tuli jännät paikat, kun Nooa melkein yritti hypätä sieltä sivulta alas. Onneksi siinä oli kouluttaja toisella puolella ohjaamassa ja A-este sujui lopulta tosi mallikkaasti.Tästä treenikerrasta jäi siis tosi hyvä fiilis ja se on tosi kiva nähdä kuinka paljon Nooa hommasta tykkää. Lisäksi Nooa oli tänään jotenkin erityisen hyvin kuulolla ja se ei säntäillyt minne sattuu, vaikka en pitänyt hihnasta kiinni koko ajan. Oon niin hämmentynyt, mutta samalla niin ylpeä :) Ja agility saa ikiliikkujankin rauhoittumaan illalla nopeasti ja uni maistuu.

Vaikka alkeiskurssi päättyikin niin me jatketaan agilityä parin viikon päästä jatkokurssilla. Kolmesta kurssikerrasta tosin jää, mun Puolan reissun vuoksi yksi kerta väliin :( Mutta treenataan sitten kahdella kerralla senkin edestä ;)

Hajuerottelussa edistytään

2011-11-27T23:00:00.001+02:00

Ei olla treenattu hajuerottelua moneen viikkoon, kun on ollut agility päällimmäisenä mielessä. Nyt illalla nostin taas meidän hajupurkin lattille ja odotin innolla mitä tuleman pitää. Ja kappas! Nooa nuuskutteli purkkia ja kävi maahan purkin viereen :D Heitin pari kertaa Nooalle häiriönamin nurkkaan ja siirsin purkkia toiseen paikkaan. Hienosti se löysi purkin, nuuskutti sitä ja meni maahan. Uskaltauduin jopa kokeilemaan kaksi kertaa kahdella purkilla, joista toinen on meidän hajupurkki ja toinen samanlainen tyhjä purkki. Ensimmäisellä kerralla Nooa meni hienosti oman purkin luokse, mutta toisella kerralla se ilmaisi väärää purkkia. En tiedä oliko ensimmäinen oikea ilmaisu siis vain tuuria...ehkä siis vielä palaamme harjoituksissa taaksepäin pelkkään hajupurkin ilmaisuun.

Sataa, sataa ropisee...

2011-11-27T16:25:00.001+02:00

Aikamoinen monsuuni iskenyt näin marraskuun loppuun tänne etelään. Tänään on ollut niin märkää ja tuulista, että Nooan ei ole käynyt aamulenkin jälkeen kuin pienillä pissa-lenkeillä ulkona. Muuten sunnuntai on sujunut torkkuessa ja noutoleikkejä leikkiessä, joissa Nooa saa sitten purkaa sitä energiaa, jota yleensä puretaan ulkona lenkillä. Noutamisleikkien ohella Nooa opetteli ottamaan pallolla koppeja :)Nooa ymmärsi jutun juonen heti ensimmäisellä kerralla ja onnistuneita koppeja tuli useampia. Jospa ensi kesänä pitää aloittaa ulkona flyball-treenit... ;)

Joulupukinpajassa on aloitettu kutomaan Nooalle villapuseroa pukinonttiin. En ehkä tee yhtä pitkiä hihoja kuin ohjeessa, sillä pukeisesta tulee muuten ehkä liian haastavaa. Tällä menolla kestää vielä kauan, että sää kylmenee niin paljon, että villapuserolla tai talvitakilla olisi käyttöä. Nooan ja mun suurimpana toiveena on tällä hetkellä pikkupakkanen, mutta ei lunta (ainakaan vielä), kiitos!

Hiljainen viikko

2011-11-25T19:57:00.001+02:00

Tällä viikolla on jostain syystä tapahtunut kovin vähän mitään. Tai ainahan meillä kaikkea tapahtuu, mutta ei mitään niin suurta ja ihmeellistä agilityn lisäksi tällä viikolla tähän mennessä. Ulkona on masentavan pimeää aamulla, kun herätään ja iltapäiväl-lä, kun tulen töistä. Koirapuistossakaan ei sen takia enää ehdi oikein valoisaan aikaan käymään ja monessa puistossa valaistus on mitä on. Tulisipa pian edes pikkupakkanen, jotta lenkkien jälkeen ei tarvitsisi aina koiraa huuhdella ja puunata.

Agilityn alkeita vol.2

2011-11-22T21:29:00.003+02:00

Hiphei! Tänään päästiin taas agilityn makuun Konalassa. Viikonloppuna harjoiteltiin hieman pujottelua, jolla myös tänään aloitettiin treenit. Hieman oli kuitenkin eri juttu, kun nyt keppejä oli useampi peräkkäin eikä vain se yksi :) Pitänee kyhäillä Lietoon pihalle kepit takapihalle niin voidaan siellä Nooan kanssa näitä treenailla. Pääasiassa namin avustuksella kepit meni ihan ok, mutta välillä namiahneus iski ja Nooa yritti vähän oikoa... Keppien jälkeen vaihdettiin isompien kurssilaisten kanssa puolia ja me päästiin sitten jo hieman yhdistämään estettä ja putkea. Ensimmäisellä kerralla homma sujui esteeltä putken alkupäähän saakka ihan hyvin, kunnes Nooa kiinnostui putken hajuista. Kouluttaja epäili, että edellisellä kurssilla oli joku narttukoira lirauttanut putkeen. Näin, koska Nooa haisteli putkessa ihan antaumuksella. Kouluttaja kuitenkin oli sitä mieltä, että idea on Nooalla jo päässä...kunhan näitä ylivoimaisia hajuhoukutuksia ei tule tielle. Seuraavalle kierrokselle vaihdettiin onneksi putkea ja Nooa hyppäsi esteen nätisti ja sujahti putkeen :) Hyvä, hyvä! Nooa ei myöskään aristellut, kun putkeen tehtiin kunnon mutka vaan pyyhälsi menemään ihan innoissaan.

Kurssikerran lopuksi Nooa pääsi vielä taiteilemaan puomille. Tätä ollaankin odoteltu kieli pitkällä, sillä Nooa on viime aikoina kunnostautunut sohvan selkänojalla taiteilemisessa. Vähän puomin materiaali sekä muiden koirien hajut "jarruttivat" menoa ja hiukan jännitti puomilla kävely, mutta tämä meni kuin vanhasta muistista! Tässä alkaa olla jo ihan innoissaan tämän agilityn suhteen, vaikka ei meillä vielä mitään selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia lajille ole. Kunhan nyt pidetään vaan hauskaa!

Kotona ruoka taas maistui ja kuppi tyhjeni vauhdilla. Sen jälkeen piti vielä leikkiä 'valmentajan' (vinkulelu) noutoleikkiä varmaan puoli tuntia. Ja siinä leikissä ei kyllä yksikään matto ei pysy suorassa lattialla! Sen verran on kova meno :D Joskus agility ja leikit ottavat kuitenkin veronsa ja ikiliikkujakin nukahta tietokoneen huminaan mun viereen lattialle...

Maanantai

2011-11-21T20:46:00.000+02:00

Tänään totesin, että valkoisen koiran ulkoiluttaminen on 100x käytännöllisempää pakkassäällä kuin vesikelillä. Viikonlopun pakkasilla oli mukava ulkoilla Nooan kanssa, kun ei pahemmin tarvinnut edes tassuja pyyhkiä. Tänään taas piti tulla suihkun kautta sisälle. Nooa ei aina oikein tykkää suihkussa olemisesta niin päätin tänään palkata sitä nakilla ja sekös oli Nooasta kivaa :) Nakeilla jatkettiin myös hiukan seuraamisharjoituksia. Välillä Nooa edistää kovasti ja yrittää hyppiä saadakseen nakin mun kädestä, mutta pääasiassa malttaa hienosti. Muuten ei ollaan vaan hengailtu tänään, sillä huomenna on taas agilityä Konalassa ja vaatii hyvin ladattuja akkuja itse kultakin. Huomenna vuorossa ainakin pujottelua. Jonkin verran ehdittiin viikonloppuna harjoittelemaan pujottelua, mutta innostuttiin enemmän harjoittelemaan estehyppyä :D Pitääkin seuraavaksi viritellä kamera paikoilleen, niin saadaan tänne blogiinkin pari hienoa hyppykuvaa. Nooalla on hyppäämisessä kyllä tekniikka kohdillaan.

Lueskelin viikonloppuna BH-kokeeseen (käyttäytymiskoe) liittyviä juttuja netistä ja keväisestä Koiramme -lehdestä. BH-koe testaa koiran yhteiskuntakelpoisuutta erilaisissa tilanteissa. Tiedän ainakin yhden pihakoiran suorittaneen kyseisen testin ja saaneen BH-tunnuksen. Vähän alkoi kutkuttaa ajatus siitä, että Nooakin joskus saisi tuon kokeen suoritettua ja tunnuksen itselleen :P Tässä voisi ehkä olla hieman korkeamman abstraktion tavoitteita meille kototokoilun suhteen ja ensi vuoden puolella voitaisiin ehkä katsella, josko jossain lähellä järjestettäisiin BH-kurssi. Laitetaan siis tämä ajatus hautumaan ja edetään askel kerrallaan.

Pakkasyö

2011-11-20T12:17:00.001+02:00

Viime yönä oli tämän loppusyksyn ensimmäinen kunnon pakkasyö ja aamukahdeksalta mittari näytti -7 astetta pakkasta. Saatiin siis ensimmäistä kertaa vetäistä Nooalle talvipalttoo päälle aamulenkille. Sanomalehdenhakureissu onnistui ilman takkia, kun ei minuuttikaupalla joutunut ulkona hytisemään. Reippaasti kävi askeleet lenkillä ja Nooa näki lenkillä paria tuttua koirakaveri-aankin; Minniä ja Puosua. Kylmä taisi hieman Nooalla olla, kun maassa istuminen sai koko koiran hytisemään. Lenkki pidettiin sopivan lyhyenä, että pääsi hieman sisälle lämmittelemään ja aamujauhelihanappulakaurapuurolle.

Lyhyiden aamutorkkujen jälkeen mentiin pihalle hieman ihmettelemään pakkasen huurruttamaan nurmikkoa ja jäätyneitä vesilätiköitä. Harjoiteltiin valokuvassa poseeraamista Nooan "mallikeikkaa" varten. Nakkihoukuttimella sekään ei ollut mikään ongelma. Välillä Nooalla, kun on tapana vaan kääntää päätään kameralla ja viis veisaa valokuvissa poseeraamisesta. Yritin vähän tokoillakin, mutta maahan ei suostuttu menemään niin kylmälle nurmikolle. En olisi itsekään pihiksenä siihen suostunut :D Siispä harjoiteltiin seuraamista ja se meni tosi mallikkaasti.

Kototokoilua

2011-11-19T19:21:00.002+02:00

Aamulenkin jälkeen kototokoiltiin Nooan kanssa. Harjoiteltiin seuraamista, paikallaan makuuta sekä perusasennossa istumista. Ensin treenattiin paikallaan makuuta. Nooa ei kuiten-kaan suostunut makaamaan kylmähköllä lattialla, joten levitin tassupyyhkeen sen mahan alle lämmikkeeksi. Nooa malttoi hyvin maata paikallaan ja odottaa. Välimatkaa mun ja Nooan välillä noin 8 metriä. Parhaimmillaan päästiin kolmeen minuuttiin, jonka jälkeen tehtiin pari lyhyempää toistoa. Palatessani Nooan viereen se ei ensin meinannut ymmärtää, että pitäisi nousta siihen samalle paikalle istumaan vaan tarjosi istumista pari metriä edempänä. Sain sen kuitenkin takaisin vierelle. Seuraaminen on hieman hankalampi homma vielä, sillä normaalisti lenkilläkin Nooa menee hippasen edempänä mua - välillä kovalla tohinalla neliveto päällä ja välillä rauhallisemmin. Lenkillä olen sen todennut ihan hyväksi, kun pystyy tarkkailemaan Nooan touhuja ja puuttumaan, jos suuhun menee jotain sopimatonta. Pari ensimmäistä seurausharjoitusta meni tästä syystä mönkään, kunnes keksin jättää namin hieman esille vasempaan käteen. Johan auttoi ja Nooa kävelikin tätä lyhyttä pätkää edestakaisin melkein kylki kyljessä mua vasten. Jippii! Ehkä tästä kototokoilusta vielä jotain tuleekin :) Kunhan saadaan hommat sujumaan sisällä voidaan siirtyä ulos harjoittelemaan...tosin saa nähdä milloin talvi saapuu. Paljaalla saati lumisella maalla Nooa tuskin suostuu makoilemaan...

Toimistokoirailua

2011-11-18T21:04:00.001+02:00

Nooa oli tänään pitkästä aikaa toimistokoirailemassa yleisön pyynnöstä. Rapsutuksia sai taas kerrakseen, mikä oli tietenkin Nooasta ihan superkivaa. Tosi hienosti rauhassa Nooa jaksoi koko työpäivän ajan, vaikka loppua kohden taisi tylsistyminen ainaiseen odotteluun saada vallan ja iltapäivällä kuultiin aikamoista vinkumiskonserttia...mutta onneksi sekin saatiin loppumaan. Eihän isot pojat ulise, vai mitä?

Nyt illalla treenattiin vielä agilityn estehyppyä rikkaharjanvarrella. Tämä taitaa olla ihan Nooan laji, kun katsoo sen hyppyjä :) Huomenna pitäisi sitten ehkä treenata kotiläksyksi annettua pujottelua...

Viisivuotissuunnitelma?

2011-11-17T22:36:00.003+02:00

Nooasta ei varmaan tule koskaan (ei kyllä pitäisi koskaan sanoa ettei...) mitään TOKO-koiraa, mutta ainahan sitä voi yrittää. Siksi tulostinkin listan TOKOn alokasluokan liikkeistä. Aikamoinen suo ja määrä haasteitahan noissa on, mutta jos yrittäisi...ööööö...viiden vuoden tähtäimellä saada edes jotenkin kuosiin nuo :D Viime aikoina olen treenannut Nooan kanssa sisällä aikalailla odottamista ja tarkoitus olisi nyt taas jatkaa ulkona myös niin, että Nooa on vapaana. Nooan myös sisäistänyt myös istumisen TOKOn perusasennossa, kun tehdään jotain. Pitäähän se toki vielä edelleen sinne ohjata, mutta askel sekin on eteenpäin. Näyttää kyllä niin tyylikkäältä, kun se istuu siinä kaula pitkänä. TOKOa harrastavia pihakoiria ei ole kovin montaa ja eipä liene vaikea arvailla syytä :P Luultavasti mun pinna ei riitä TOKO-harrastukseen Nooan kanssa, mutta kokeillaan nyt ainakin jollain tasolla...

Nooan joululahjapaketit tuli tänään postissa. Toisessa paketissa oli uudet Kusse&Kutta Y-valjaat sekä pk-panta. Näiden kanssa ei oikein voitu odotella, koska en ollut aivan 100% varma onko koko oikea. Panta oli prikulleen sopiva Nooalle ja Y-valjaatkin ihan riittävät. Niissä on jopa hieman kasvun varaa, mutta eivät liiaksi "hölsky" tms. En tiedä johtuiko pelkästään valjaista, mutta tuntui heti iltapäivälenkillä (jolloin 1. kertaa päällä), että Nooa ei kisko aivan niin paljon kuin vanhoilla Hurtta Collectionin -valjailla. Ainakin nämä K&K:n valjaat ovat 100x pehmeämmät kuin entiset.

P.S. Ja Nooasta tulee sitten tulee kuin tuleekin valokuvamalli :)
Kuvaukset Espoosa joulukuun puolella. Saadaan niistä kuvista muutama "palkkiona" itsellemme ja loputkin voidaan sopuhintaan lunastaa itsellemme. Olen tästä valokuvaus jutusta hieman haaveillutkin ja nyt se sitten tuli kohdalle kuin tilauksesta. Suuri kiitos vinkkaajalle! :)

Valokuvamalliksi?

2011-11-17T10:36:00.001+02:00

Eilen ei ollut Nooalla mitään normilenkkejä kummempaa ohjelmaa. Illalla tuli sitten isosisko yökylään ja Nooa oli virallisena valvojana kaulahuivin kutomissessiossa. Kovasti tyyppiä olisi kiinnostanut villalankakerä, mutta ilmeisesti on nyt jo oppinut ettei se ole oikein pihistää toisten lankakeriä. Sen verran monta kertaa olen jo juossut koiran sekä lankakerän perässä ja selvitellyt siitä tullutta sotkua.

Saatiin sähköpostiin eilen illalla vinkki, että Naniannette etsii tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria valokuvattavaksi. Ilmoitin Nooan oitis mukaan ja nyt odotellaan sitten mielenkiinnolla, että päästäänkö mukaan ja mitä valokuvaustapahtuma pitää sisällään :)

Agilityn alkeita vol.1

2011-11-15T21:44:00.001+02:00

Tänään alkoi viimein kauan odotettu pentujen agilitykurssi Konalassa ja päästiin vihdoin tutustumaan lajiin. Ryhmässä oli monenmoisia karvakorvia yhteensä kahdeksan. Ihan ok kokoinen ryhmä koulutustilaan nähden, vaikka pienemmässä ryhmässä tietenkin pääsisi tekemään enemmän. Ryhmässä oli muutama pidempään agilityä harrastanutta, mutta suurin osa oli ensikoiran omistajia kuten mäkin. Kouluttaja vaikutti todella mukavalta tässä vaiheessa ja ohjeisti hyvin yhdessä sekä erikseen.

Tähän väliin pitää mainita, että meidän agilitykurssit maksetaan siis liikuntaseteleillä. Kun tällainen mahdollisuus tarjotaan niin pitäähän se hyödyntää :) Vähän tällä alkeiskurssilla tulee sellainen fiilis, että onpas todella liikunnallista ohjaajalle :D Jotta näin aluksi saisin itselleni hieman tehokkaampaa liikkumista niin otin kurssille jalkineiksi mun Reetone-salikengät. Tuleepahan sitten ainakin jalkalihaksia treenattua, jos ei nyt vielä ihan hikeä pintaan saadakaan. Saa nähdä onko huomenna jalat kipeenä vai ei :D

Tänään tutustuttiin esteeseen ja tunneliin. Estehyppy meni ihan ok, vaikka Nooa ehkä hieman jänisti ja jätti hypyn puolitiehen. Meni siis yli, mutta ei oikeastaan jäänyt yhtään ilmaa alle. Kuitenkin näin ekaksi kerraksi olen tyytyväinen ja tästähän sitä sitten lähdetään parantamaan. Vai mitä? Estettä harjoiteltiin pienryhmissä noin viisi kertaa vuorotellen ja lopuksi koko ryhmällä hypittiin kaksi estettä putkeen. Kouluttaja piti Nooaa ensimmäisen esteen takana ja annoin Nooalle käskyn "Odota". Nooa jäi suhthyvin paikalleen odottamaan, mutta toki toisten koirien läsnäolo teki hommasta vähän levottomampaa kuin yleensä. Kun pääsin toisen esteen taakse kutsuin Nooaa ja aina esteellä annoin käskyn "hyppy". Pitänee kirjoitella hieman ylös näitä käskysanoja nyt agilityn osalta, että sitten pysyy niissä. Alkuun saattaa olla hieman hankala muistaa, kun välillä katsoo muiden suorituksia ja käskysanoja. Tunnin toisella puoliskolla keskityttiin sitten putkeen, joka osoittautui usealle koiralle haastavaksi. Nooa ei ollut putkesta moksiskaan vaan meni siitä jo ensimmäisellä kerralla vauhdilla läpi (käskysana: "putki"). Sen verran nälkä, että paras juosta namin perässä :D Tunnin lopuksi tehtiin vielä niin, että lähdettiin Nooa kanssa yhtä matkaa lähtöpaikalta (kouluttajan avustuksella toki ettei Nooa lähde "karkuun") niin, että putken alussa käskin "putki" ja Nooa sukelsi mallikkaasti putkeen ja palkkasin putken päässä samalla, kun nappasin taluttimesta kiinni.

Aivan mahtava laji ja tuntuu, että Nooa on ihan innoissaan tästä. Tosin nyt murkkuikä on huipussaan niin pitää itkeä ja ulista aina, kun joudutaan vuoroa odottelemaan. Musiikkia korville...! Nyt ollaan käyty kahdella kurssilla, jossa on sääntönä ettei kurssilaiset saa tervehtiä ennen kurssille tuloa. Ymmärrän kyllä pointin, että koirat keskittyvät paremmin, jos ollaan niin kuin muita koiria ei olisikaan. Toisaalta tuntuu, että tämä metodi ei sovi Nooalle yhtään. No onneksi murkkuikä ei kestä ikuisuuksia ja Nooakin ehkä taas kohta malttaa odottaa ja lopettaa sen iankaikkisen ulinan kurssikavereiden iloksi. Kun päästiin kotiin, Nooa hotkaisi mahtavan annoksen härkärisotta ja nappuloita mahaan ja nyt se onkin kerälle käpertyneenä tuossa lattialla...ja unessa tietenkin.

Ei malttaisi odottaa ensi tiistaihin vaan nyt on mullakin jo sellainen kamala hinku päästä treenaamaan lisää...saa nähdä muuten käykö agilityn kanssa samoin kuin näyttelyiden kanssa, että laji vie mennessään ;) Ensi kerralla jatketaan pujottelukepeillä ja niihin liittyen saatin kotiläksyäkin. Pitää aloittaa "kierrä" -sanan merkitystä lenkillä puiden/liikennemerkkien tms. avulla. Tänään ei kyllä enää treenata mitään, mutta ehkä jo huomenna aamulenkillä...nyt hyviä agilityunia!

Agilitytreenien jälkeen unimaittaa!

Kohti kylmää talvea...

2011-11-13T13:21:00.001+02:00

Viikonloppuna ei ole treenattu oikeastaan mitään. Toissayönä Nooa heräsi ulvomaan kello kahdelta ja sen jälkeen parin tunnin välein se kävi huoneen ovella raapimassa sitä. Kävin sen joka kerta ovelta hakemassa takaisin sänkyyn, vaikka se sinnikkäästi yrittikin ovelle takaisin. Kahdeksaan asti se malttoi ja sitten oli pakko rynnätä aamupalalle keittiöön. Illalla käytiin Piikkiössä kyläilemässä ja takkatulen lämmössä oli kiva köllötellä ja hiukan järsiä koivunhalkoa...ja lopulta oksentaa "hakkeet" keskelle lattiaa. Fiksua! ;)

Niin se taitaa vaan olla, että kyllä se talven viima pikkuhiljaa tulee tännekin. Tänään sunnuntaina oli ensimmäinen päivä, jolloin huomasin ettei Nooa oikein tykännyt ulkona kylmässä kovin kauaa halunnut mitään puuhastella. Pakkasta mittarissa ei ole, mutta kylmä pohjoistuuli tekee ilmasta hyytävän kylmän ajoittain. Nooa on kuitenkin innostunut vielä lenkkeilemään talvisemmista lämpötiloista huolimatta, sillä liikkeessä pysyy tietenkin keho lämpimänä. Talven lähestyessä olikin taas aika palata elokuussa aloitettuun pipo-operaatioon ja nyt on Nooalla talvitakkiin mätsäävä pipo odottamassa mahdollisia paukkupakkasia. Toivottavasti sitä talvea kuitenkin saataisiin vielä odotella pitkään :) Koleasta ilmasta huolimatta Nooalla oli kuitenkin halua hieman poseeratakin tänään pihalla ja nyt saatiinkin taas todella kivoja ulkokuvia, joita laittaa tänne blogiin. Ohessa niistä mielestäni onnistunein. Laitan lisää kuvia, kunhan ehdin.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Lauantaiaamun tunnelmia

2011-11-12T11:54:00.000+02:00

Karvakoira

2011-11-10T21:18:00.000+02:00

Jotenkin vois olettaa ettei pohjavillattomalta ja lyhytkarvaiselta koiralta lähde paljon karvaa. Noh totuus on Nooan kohdalla ainakin toinen. Ainahan siitä on kyllä karvaa lähtenyt vähän, mutta eilen harjasin Nooasta ison kasan karvoja. Furminatorilla ei paljon saanut irti, mutta kumisuan kanssa lähti sitten kuvanmukainen kasa. Nooa syö monipuolisesti ja turkki vaikuttaa ihan "terveeltä", joten en tiedä miksi näin paljon karvaa lähtee. Pitänee seurailla tilannetta, mutta tuskin tämä mitään kovin epänormaalia on...muillakin pihakoirilla on vähän samanlaisia "ominaisuuksia". Mietin myös, että olisiko tullut vaan harjattua liian harvoin. Tiedä häntä.

Purkkileikki etenee hiljalleen

2011-11-09T22:31:00.000+02:00

Tänään oli ensimmäinen aamu taas pitkään aikaan, kun nurmikko oli huurteessa ja muutenkin todella kalsea, mutta raikas aamu. Nooaa ei suuremmin pieni kylmyys haitannut. Ihan hyvä ettei lähellä Nollaa tarvitse vielä pukea, mutta luulenpa että raja tulee pian vastaan, jos tuuli yltyy. Tänään ollaan pidetty pääasiassa laiskaa päivää ja käyty vaan lenkillä. Tosin äsken edettiin hajuerottelutreeneissä jo ilmaisemiseen. Nooa on vastikään oppinut kunnolla 'maahan' -käskyn idean, joten se tuntui luontevalti ilmasukeinolta. Vähän alkuun taas ihmeltiin puolin ja toisin, että mikä tässä nyt olikaan idea ja tuleeko tästä nyt mitään...mutta alkoihan se sitten sujumaan ihan kivasti näin ensimmäiseksi kerraksi. Naksautin nuuhkimisesta, käskin maahan, naksautin ja palkkasin. Saatiin tästä ihan hyviä toistoja, mutta myös niitä huonoja. Siksi päätin lopettaa iltatreenit vielä ensimmäiseen vaiheeseen eli palkkasin pelkästään siitä, että Nooa tuli nuuhkimaan purkkia...tosin vaikeutin tehtävää hieman saartamalla purkin parilla kenkäparilla, mikä ei Nooaa paljon liikauttanut :)

Penkin alle

2011-11-08T22:01:00.000+02:00

...meni sitten viimeiset näyttelykurssin treenit, sillä kouluttaja halusi pitää viimeisen kurssikerran ulkona. Ihan ok sään ja valaistuksen puolesta, mutta Nooan keskittymisen kannalta aivan vihoviimeinen treenipaikka. Asfalttikenttä oli täynnä kaikenlaista nuuhkittavaa ja sitten jokaisessa pimeässä nurkassa oli joku mörkö. Koko treenit meni hirveäksi vetämiseksi ja sitten kun yksi kurssilaisista oli ihan uppo-outo labbis niin hohhoijaa. Tunnin lopulla ei enää edes namit kiinnostaneet, kun ympäristö oli niin jännittävä. Eli nyt laskivat kyllä näyttelykurssin yleispisteet. Onhan se hyvä treenata erilaisissa ympäristöissä, mutta tuo oli kyllä aivan luokaton paikka...ja harvemmin virallisia näyttelyitä pidetään pilkkopimeässä ja asfalttikentällä täynnä puiden lehtiä yms. No kotona treenit jatkuu ja ensi viikon tiistaina alkaa uusi tutkimusmatka agilityn maailmaan. Pitäisi varmaan tutustua lajin teoriapuoleen hieman ennakkoon...perusjutut on pääosin hallussa, mutta lajin syvin olemus on hieman hataralla pohjalla.

Maahan!

2011-11-07T22:49:00.000+02:00

Unohdin aiemmassa postauksessa mainita, että Nooa on oppinut viimein maahan -käskyn syvimmän merkityksen. Jes!!! Nooahan oppi tosi nopeasti istumaan käskystä, mutta maahan menon kanssa tahkottiin todella pitkään. Vielä pari kolme viikkoa sitten Nooalle piti nyrkillä kopauttaa maata, jotta se ymmärsi mennä maahan. Tänään, kun ollaan iltapuhteena sitä treenattu niin maahanmeno onnistui jopa 4 metrin välimatkan päästä. Treenit jatkuu ja seuraavaksi taas hiotaan pidempiä sarjoja istu-maahan-istu jne. Sitten ehkä aloitetaan kunnianhimoinen treeni ja yhdistetään seisominen sarjan osaksi. Mahtaisiko Nooast kehittyä pikkuhiljaa hyvä toko-koira? ;D

Yksi kurssi päättyy, toinen alkaa...

2011-11-07T21:23:00.001+02:00

Tänään oli tosi harmaa ja kostea loppusyksyn päivä. Töistä tullessa oli melkeinpä pimeää jo ja tajusin, että Nooalla taitaa kotona olla melko pimeää. Pitänee hankkia joku valo, jossa on hämäräkytkin/ajastin yhteen tai kahteen lamppuun ettei tarvitse pimeässä odotella mun kotiintuloa. Tähän asti on iltapäivälle riittänyt vielä valoa, mutta nyt kun ollaan jo marraskuulla niin eipäs sitä sitten enää niin riitäkään.

Huomenna on näyttelykurssin päätös ja ollaankin tänään harjoiteltu näyttelyhihnassa liikkumista enemmän ja vähemmän namien avulla. Kurssi ei aluksi vastannut odotuksiani, mutta on lopulta osoittautunut hyväksi "sijoitukseksi" tulevaisuutta ajatellen. Kuten taisin aikaisemmin jo kirjoittaa Nooan seuraava näyttely on tammikuussa Turussa. Vielä ei ole rahkeita Helsinki Winner- tai Voittaja-näyttelyihin, joten aloitetaan tämä virallinen näyttelyura hieman pienemmistä ympyröistä. Toki tammikuun näyttelykin on suuri kansainvälinen tapahtuma, mutta ei kuitenkaan mikään valtava 15 000 koiran joukkokokoontuminen. Vähän jo jännittää, mutta onneksi on vielä pari kuukautta aikaa omatoimisille treeneille ;) Viikon päästä sitten siirretään tiistai-illan treenipaikka Pitäjänmäeltä Konalaan ja mennään tutustumaan agilityyn. Mutta siitä sitten lisää ensi viikolla, kun ollaan saatu esimakua lajista...

"Piilotan tän mun luun tänne sun koirakassiin...eikai haittaa?"

PS. Niin ja näyttelyistä vielä sen verran, että olen innostuksissani jo suunnitellut jatkoa Turun näyttelylle (ainakin alustavasti)...toukokuun alussa järjestetään näyttelyt Raumalla ja Harjavallassa... :P

Sunnuntai puntarilla

2011-11-06T15:39:00.000+02:00

En ole Nooaa punninnut Nooa moneen kuukauteen, joten tänään kaappasin sen kainaloon ja nostin vaa'alle. Painoa tiistaina 9kk täyttävällä ikiliikkujalla on nyt noin 7,5kg eli ihan ok. Nooa on sen verran vikkelä kaveri ettei kilot liiemmin kerry "vyötärölle" (mikä on ihan kiva), vaikka herkkuja treeneissä kuluu paaaaaljon! :D

Nooa oli Tukholman reissun aikana pääsääntöisesti käyttäytynyt kiltisti. Hieman oli pitänyt kuitenkin jäynää tehdä ja juoksuttaa hoitajia sukat suussa pitkin taloa. Nappulatkin olivat kuulemma maistuneet kiitettävästi eli ei ehkä syytä huoleen syömisten suhteen, mutta tarkkailen asiaa nyt jonkin aikaa. Kuukauden päästä viimeistään on siirryttävä Royal Canin Mini Juniorista, johonkin aikuisten ruokaan. Aiemmin kokeilemamme Acana Grassland -nappulat kyllä maistuvat, mutta viime aikoina vaihtelevasti eli saattaa mennä vielä nappulat vaihtoon...katsotaan.

Tänään oli hieman kylmempi syyspäivä, kun tuulikin virisi. Nooa ei tästä tykännyt eikä päivällä oltu kovin pitkään ulkona. Pitää isänpäivä-viikonlopuksi muistaa ottaa Nooan fleecepusakka varmuudeksi mukaan.

Yksin kotona...

2011-11-02T19:00:00.000+02:00

Nooalle tuli noutajat iltapäivällä ja ai, että nyt on kotona hiljaista. Mietin, että onko se elämä ennen Nooaa ollut näin tylsää ja hiljaista? Ongelma lienee vain siinä etten oikein muista elämää ennen koiraa...arki kulki silloin vain eteenpäin, kun nyt arki on dogisentristä. Ja miksi aina vaan puhutaan eroahdituneista koirista?

Innoistuin eilen ilmoittamaan Nooan jo ennen pentuagilityn alkua jo pentuagilityn jatkokurssille. Vaikuttimet olivat kuitenkin enemmän taloudellissentriset kuin dogisentriset. Nimittäin taskussa polttelee pari nippua liikuntaseteleitä, jotka vanhenevat vuoden lopussa ja agilitykurssit voi maksaa niillä :D Kaikki hyöty irti siis. Toivottavasti Nooa tykkää agilitystä ja täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen jos ei tykkää...

Noh nyt tämä blogi hiljenee muutamaksi päiväksi. Katsotaan josko Tukholma tarjoaa jotain koiramaista kirjoiteltavaa :) Vi hörs!

P.S. I love you

2011-11-01T21:50:00.000+02:00

Näyttelykurssin viimeisiä viedään, sillä ensi viikon tiistaina näyttelyesiintymisen aakkoset pitäisi olla sitten hallussa. Nooa on edistynyt huimasti. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa koirien kanssa yhtenäisessä tilassa. Aikaisemmin jokaisella koiralla ohjaajineen on ollut oma pieni loossi, mutta nyt päästiin simuloimaan todellista näyttelytilannetta. Onhan meillä jo kolmesta pentunäyttelystä kokemusta, mutta on sitä hyvä treenatakin häiriössä.

Nooa osaa jo keskittyä kuonon edessä törröttävään nyrkkiin tosi pitkään ja hartaasti. Välillä se yrittää josko mua katsomalla saisi jotain...mutta hiffaa sitten, että tästä jutusta palkkion sai vain tuijottamalla, joten tuijotellaan sitten. Ja vihdoin se palkkio-merkki napsahtaa ja ai, että kuinka hyviltä kuivatetut kinkun palaset maistuu hyvältä! Tänään oli taas sellainen treenipäivä, että jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen namin lisäksi piti vielä lisätä PS. I love you <3 <3 <3 Tänään pystyin hellittämään näyttelyhihnasta jopa niin paljon, etten oikeastaan pitänyt siitä kiinni ja hei tilassa oli kaksi muutakin tosi mielenkiintoista koiraa!!! Siis WOW! Samalla pystyin laittamaan Nooan lavoille painetta, jotta se siirtäisi jalkansa ns. oikeaan asentoon.

Treeneissä päästiin tänään harjoittelemaan liikkumista isossa tilassa ja sekin sujui tosi hyvin, vaikka Nooaa pitää vielä palkkailla tosi tiheästi (tosin ei enää niin usein kuin ensimmäisissä treeneissä). Nooa kävi parina kertana ehkä hiukan liikaa kierroksilla, joka aiheutti sen että lähdin itsekin melkein laukalla eteenpäin...ja eihän siitä sitten mitään kunnollista tullut. Kun lähdettiin takaisinpäin korjasin tilanteen hengittämällä syvään ja ottamalla muutaman askeleen rauhassa eteenpäin. Edistystä on siis tapahtunut huimasti ja on kiva huomata taas, että kyllä se ikiliikkujakin on mahdollista jos ei pysäyttää niin ainakin rauhoittaa!

Huomenna Nooa matkaakin sitten Lietoon mun vanhempien luokse hoitoon, siksi aikaa kun emäntä lähtee vähän hummailemaan Tukholmaan. Tällä viikolla on uponneet nappulat tosi huonosti Nooan massuun ja pihakoira on alkanut vaikuttaa enemmän lihakoiralta. Täytyy nyt seurailla onko kyse vain normaalista muutaman päivän nirsoilusta/paastosta vai pitääkö miettiä ruokajuttuja uudelleen...ehkä Liedossa pakastimessa odottavat peuran lihat nappuloiden seassa auttaisivat asiaa ;) Palailen blogin äärelle taas viikonloppuna...viimeistään.

Jupperinmetsän pihakoiratreffit

2011-10-30T16:18:00.003+02:00

Treffailtiin tänään päivällä pihakoiria Jupperinmetsän koirapuistossa. Oltiin meille tuttuun tapaan paikalla hieman etuajassa, joten Nooa ehti siinä tehdä muutaman kierroksen ympäri aitausta ja ihmetellä uutta ympäristöä. Aitaus oli ihan mukavan kokoinen ja hyvällä paikalla. Tosin pysäköintimahdollisuudet alueella ovat rajalliset, mistä pieni miinus.

Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua pihakoiria lähempää ja kauempaa. Jos oikein laskin ja muistan paikalla oli 8 pihakoirakaveria laumoineen. Menoa ja vilskettä kyllä riitti. Nooa löysi itselleen "tyttöystävän", Iinan. Iina on todella pieni pihakoiratyttönen, joka oli poikien silmätikkuna koko ajan ja se hakikin välillä turvaa ihmislaumasta. Reilun tunnin verran siinä vaihdeltiin ajatuksia pihiksistä pihisten telmiessä intoa puhkuen ympäriinsä. Matkalla kotiin Nooa nukahti melkein välittömästi ja nytkin se vain tuhisee tyytyväisenä sohvalla. Paitsi välillä on pakko katsella telkkarista silmä kovana elokuvaa Sumuisten vuorten gorillat. Elokuva taitaa kyllä välillä oli hieman pelottava pikkupihakoirapojille :)

Olipa kiva pihakoira-mainen viikonloppu. Ensi viikolla lähdenkin torstaina kohti Tukholmaa ja Nooa matkaa Lietoon hoitoon, jonne suuntaan itsekin lauantaina. Sitä ennen kuitenkin taidetaan tännekin jotain kirjoitella. Alla vielä jokunen kuva pihakoira-treffeiltä.

Pihakoirayhdistyksen syyskokous ja pikkujoulukauden avaus

2011-10-29T19:39:00.001+03:00

Iltapäivällä suunnattiin Nooan kanssa kohti Vihtiä ja Puistolan työväentaloa, jossa järjestettiin pihakoirayhdistyksen syyskokouksen lisäksi myös pihakoirien pikkujoulut. Paikalla oli toistakymmentä pihakoirakaveria omistajineen. Aluksi kuuntelimme loppuun kasvattajapäivien luentoa koirien jalostamisesta, jonka jälkeen aloitettiin syyskokous. Olin jopa ehdolla hallituksen jäseneksi, mutta kannatus ei tällä kertaa riittänyt. Ehkä seuraavalla kerralla :) Syyskokouksen jälkeen syötiin riisipuuroa ja juotiin kahvia.

Nooa oli osallistujista nuorimmasta päästä, mutta ei kuitenkaan nuorimmainen. Jostain syystä Nooaa ujostutti kovasti ja se istuskeli pitkään mun tuolin alla, kun muut pihikset touhottivat ympäri salia. Paikalla oli myös Nooan isä Puskas. On se vaan niin komea uros. Niin komea ettei sitä voi olla ihastelematta joka kerta, kun sen tapaa. Olen löytänyt Nooasta paljon samoja piirteitä kuin Puskasista (pään malli ja kuviot mm.) ja sain tänään yhdennäköisyyteen vahvistusta, kun moni tuli ihastelemaan Nooaa ja sanomaan, että onpa paljon samaa näköä kuin isässään.

Lopuksi leikittiin tuolileikkiä ja paritehtävänä oli tunnistustehtävä (muovipusseissa oli erilaisia koira-tarvikkeita, jotka piti tunnistaa). Siinähän sitten kävi niin, että mä olin parini Tanjan kanssa toinen voittajajoukkueista :D Jippii! Pian tämän jälkeen olikin sitten aika lähteä jo kotia kohti, sillä Nooa alkoi olla jo aika väsy. Kotona ruokakuppi tyhjeni sukkelaan, sillä sen jälkeen oli lupa hieman herkutella pikkujoulujen tunnistuskilpailujen voittosaaliilla. Mutta ei aikaakaan, kun ikiliikkujankin on aika ladata akkuja...

Anekdoottina vielä se, että Nooa rakastaa Pirkka Asidofilus -piimää. Lainatakseni erästä tunnettua sketsihahmoa "PIIIIIMÄÄÄÄ! Isänsä poika! :P

Ihana lapsuus

2011-10-28T22:03:00.000+03:00

Nooan puuhastelua (iki)liikkuvana kuvana. Ikuistettu tasan 6kk sitten. Oi niitä aikoja...

Pihakoirailua läpi viikonlopun

2011-10-28T21:07:00.001+03:00

Tämä viikonloppu on erityisen pihakoiratäyteinen, sillä huomenna on pihakoira-yhdistyksen pikkujoulut sekä syyskokous ja sunnuntaina klo 13-> pihakoiratreffit Jupperinmetsässä. Tosin meillä on Nooan kanssa arkenakin pihakoiratäyteistä toimintaa :D Siltä ei voine välttyä.

Tänään ulkoiltiin Kuitinmäessä ja löydettiin pari kivaa uutta reittiä. Nyt illalla ollaan jatkettu kardemummailua ja täytyy sanoa, että Nooa on kyllä fiksu. Se hakeutuu purkille jatkuvasti, vaikka siirtelen purkkia ympäri asuntoa ja välillä heittelen häiriönameja yms. Pitänee kuitenkin vielä pysyä ensimmäisessä vaiheessa ja panostaa tähän ehdollistamis-aiheeseen. Vaikka välillä mulle tulee sellainen 'kaikki tänne ja heti' -fiilis ja tekisi mieli laittaa mutkat suoriksi. Mutta se ei oikein toimi näissä koirajutuissa...

Perjantain ja hyvän (hajuerottelu+näyttely)treeniviikon kunniaksi ostin Nooalle pari kalkkunan kaulaa. Ei siinä kauan kirsu tuhissut, kun kaulasta oli jäljellä vain muutama pikkuruinen muru lattialla. Taisi olla hyvää... Nyt kun alkaa olla todella pimeää ulkona illalla ja aamulla myös niin puen Nooalle valjaiden alle heijastiliivin. Huomasin äsken iltalenkillä myös sen, että jos koiran on varustanut useilla heijastimilla autoilijat pysähtyvät herkemmin suojatien eteen antaakseen tietä. Parina iltana, kun heijastimet on syystä tai toisesta jääneet halu antaa tietä suojatiellä on ollut toinen...tiedä sitten onko ihan sattumaa vai mitä.

Kardemummakoira

2011-10-27T19:34:00.001+03:00

Tänään vihdoin sain aikaiseksi käydä hankkimassa kolme kannellista purkkia kaupasta, että päästään kiinni hajuerottutreeneihin. Läpinäkymättömiä halpoja purkkeja ei ollut tarjolla, joten päädyin ostamaan kolme halpaa pakastepurkkia ja mustaa korjausteippiä, jolla teippasin purkit mustiksi. Purkkien kansiin tein kolme "hajureikää".

Kahvi ja kaneli tuntuivat jotenkin tylsiltä hajuilta, joten päädyin sittenkin karde-mummaan. Jotenkin kuulostaa hienommalta täällä blogissa kirjoitella kardemumma-koirasta :) Nooa kiinnostui purkista heti ja nenä nuuskutti purkilla. Naksautin heti, kun se ensimmäisen kerran kiinnostui purkista ja tiputin namin purkin viereen. Tätä toistettiin toista kymmentä kertaa, mutta kuitenkin niin ettei Nooa ehtinyt hommaan kyllästyä. Treeniohjeiden mukaan tätä ensimmäistä vaihetta pitää harjoitella niin kauan, että koira hakeutuu jatkuvasti hajunlähteen luo. Tätä kardemumman hajuun ehdollistamista harjoitellaan nyt ahkerasti näyttelyhihnassa ravaamisen ohessa ja raportoidaan aina silloin, kun edistystä tapahtuu.

Namia namin perään

2011-10-26T15:19:00.000+03:00

Eilinen meni hujauksessa eikä ehditty vieläkään aloittaa meidän hajuerottelutreenejä - josko tänään sitten. Näyttelykurssilla siirryttiin seisottamisesta jo kehässä liikkumiseen. Nooa ravaa mallikkaasti kotona, mutta muualla se tuntuu aina menevän jossain määrin nelivedoksi ja jonkin asteiseksi möyrimiseksi. Sunnuntain näyttelyssä oli jo viitteitä paremmasta, mutta tuomarinkin huomautti etupään liikkeen olevan hieman epävakaa. Kurssinvetäjä ohjeistikin meitä ensin harjoittelemaan nätisti rinnalla kävelyä ennen kuin keskitytään näyttelyissä toivottavaan suoraan eteenpäin ravaamiseen. Nyt siis treenataan niin, että Nooa kävelee mun vierellä nätisti ja palkka tulee tosi tiheään muutaman askeleen välein. Pikkuhiljaa alan sitten palkkaamaan harvemmin ja tavoitteena siis lopulta se, että näyttelyhihnassa Nooa kulkee mun vierellä "nokka pystyssä" suoraan ja määrätietoisesti eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta edistystä on jo tapahtunut rutkasti eli eiköhän se siitä harjoituksen kautta.

Jotta näyttelytreenit eivät olisi aivan "turha" harrastus niin päätin asettaa meille aikataulun ja tavoitteen. Tammikuun puoleen väliin mennessä Nooan pitäisi kyetä liikkumaan kehässä liiemmin hyppimättä ja vetämättä. Nooasta on nyt saatujen kolmen pentunäyttelyarvostelun jälkeen kuitenkin paljon potentiaalia, joten päätin ilmoittaa Nooan Turussa tammikuussa järjestettävään talvinäyttelyyn. Emännältä se vaatii harjoitteluun panostamista, isoa kasaa nameja ja Nooan motivointia. Nooalta tavoitteen täyttyminen vaatii kyltymättömän herkkusuun roolia (tuskin vaikeaa?!) ja halua miellyttää emäntää (motivoinnin kautta). Turun kv näyttelyssä on "kovat piipussa", koska sieltä Nooa saa ensimmäisen laatuarvostelunsa. Se kyllä motivoi mua treenaamaan Nooan kanssa, sillä muuten tuloksena saattaa olla lässähtänyt pannukakku.