torstai 23. maaliskuuta 2017

100% ikiliikkuja!



Käytiin Nooan kanssa reilu viikko sitten Katriina Tiiran SmartDOG -testissä. Suoritettiin kerralla kaikki kolme testiosiota, joissa testataan koiran kykyä lukea ihmistä ja eleitä, muistia ja loogista päättelyä sekä ongelmanratkaisua ja itsehillintää. Testi kesti kokonaisuudessaan 1,5 tuntia.

Tänään sain vihdoin testistä raportin. Kokonaisarviossa Nooasta kerrotaan näin:

"Nooa ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta se tutustuu erittäin vauhdikkaasti tilaan. Nooa on koira, joka kiihtyy ja turhautuu erittäin helposti ja turhauma tulee ulos haukkuna. Nooa kiihtyy heti jos se ei ymmärrä osioita. Sylinteritestissä ei kuitenkaan nähdä impulsiivisuutta, vaan siinä koira toimii hyvin täsmällisesti, juuri kuten se oppi. Myöskään V-aita tehtävässä ei näy ruokaan juuttumista ja siten impulsiivisuutta, vaan Nooa ratkaisee sen nopeasti. Nooa on koko testin ajan hyvin motivoitunut. Nooa lukee eleistä parhaiten yksinkertaista käsivihjettä ja jalan vihjettä – muissa osioissa tulee helposti haukkumista. Nooa on enimmäkseen itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta turvautuu tarvittaessa myös ihmisen apuun. Nooa selkeitä vahvuuksia testissä on sen erinomainen suoritus muisti tehtävässä, ja hieno ihmisen toiminnan mallista oppiminen sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Nooa oppii muutenkin kaiken todella nopeasti, sekä testirutiinin että sylinteritestin alkuosion. Nooan aktiivisuus on keskiarvon yläpuolella, eli se on hyvin aktiivinen koira."

Ikiliikkuja nimeltään ja sielultaan <3

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tie vie matkojen päähän

Voisiko pihakoira onnellisempi olla, kun pääsee emännän matkassa hotellin sänkyyn nukkumaan? ;)


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ei mänty- vaan KUUSIvuotias!

Nooalla on tänään synttärit ja se täyttää jo huikeat kuusi vuotta! Äkkiä se aika on lopulta mennyt ja paljon kaikenlaista on ehditty tässä ajassa tekemään ja kokemaan yhdessä.

Pari viikkoa sitten vierailimme meidän "hovikuvaaja" Nanin luona, jolloin Nooasta otettiin syntymäpäivän kunniaksi pari talvista studiokuvaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Nooa oli Nanin kuvattavana eikä varmasti ollut viimeinen :) Nooa tiesi jo studiolle sisään astuessamme mikä oli homman nimi ja poseerasi kuin vanha tekijä. Ja olihan siitä palkkioksi toki kinkkua :P





maanantai 6. helmikuuta 2017

Kuulumisia


Niin meni tammikuu ja ollaan jo tukevasti helmikuun puolella. Emännällä on mennyt vapaa-aika pitkälti kuukausi sitten alkaneiden opintojen parissa, joten blogin kirjoittaminen ei ole ollut aivan ensisijalla. Mitään kovin erikoista ei siis ole ehditty puuhastelemaan vaan ollaan kerrankin vain oltu. 

Nooa on päässyt pitkästä aikaa uimaan. On se vaan aina yhtä innokkaana menossa altaaseen ja pois ei haluaisi lähteä millään! Tarkoitus olisi nyt lopputalven aikana vierailla uimalassa ihan säännöllisesti. Harmittavasti tuossa lähimmässä uimalassa ei ole uittajamahdollisuutta, joten Pösön kanssa pitää miettiä muita aktiviteettaja tai matkustaa kauemmas uimaan.

Viime vuonna oli kova yritys rally-tokoradoilla, mutta hyväksyttyä tulosta ei saatu aikaiseksi. Tällä hetkellä ollaan rally-tokosta tauolla, joka toivon mukaan kantaa hedelmää ja yritetään sitten kesällä herätellä uutta intoa kisarintamalla, jos vaikka sitten syksyllä onnistuisi, vihdoin. Nose Workiä ollaan treenattu kotona ahkerasti koko kolmikolla ja tuntuu, että hajuoppi on mennyt perille. Nose Workin suhteen ehkä katsellaan jotain möllikokeita ja laatikkotestiä myös myöhemmin tänä vuonna. Tosin tänä vuonna suurin osa siitä vapaa-ajasta kuluu aiemmin mainittujen opintojen parissa, mutta toivottavasti opinnot avaisivat ovia uusille urille. Sellaisille urille, joissa työt olisivat sellaisia joiden parissa koirien kanssa ehtisi viettää enemmän aikaa myös päivänvalossa. Harrastusten osalta elämme siis etsikkoaikaa ja suuntaamme niiden osalta katseemme loppuvuoteen. Ei turhaa hötkyilyä tai paineita niiden suhteen. 


Kuukauden päästä meillä sitten tapahtuu kaikenlaista jännää ;) Niistä jutuista vähän myöhemmin.


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uudenvuoden ensi hetkiä

Blogi vietti viime vuonna melkoista hiljaiseloa, vähän harmittaa. On kuitenkin ollut paljon kaikenlaista muuta tekemistä ettei ole vaan jaksanut ja ehtinyt enää koneen ääreen istua blogia päivittämään. En halua luvata mitään näin uudenvuoden kunniaksi, mutta ehkäpä tänne taas tulee kirjoiteltua kuulumisia hieman aktiivisemmin. Ja ehkäpä enemmän kuvien muodossa, sillä joulupukki toi lahjaksi uuden kameran :)

Toinen uusivuosi "maalla" oli koirien kannalta paras uusivuosi ikinä. Meidän ikkunoista ei rakettien välke näy eikä pauke haittaa. Vietettiinkin siis hyvin rauhallinen uudenvuodenaatto. Iltapäivällä Nooa pääsi pitkästä aikaa uimaan Espoon Kivenlahdessa sijaitsevaan koirauimalaan. Tällä kertaa yksin, sillä ko. paikassa ei ole saatavilla uittajaa koirille. Voi juku, kun oli kivaa :)


Illalla poikkesin vielä lähikaupassa hakemassa uudenvuoden herkkuja itselleni, mutta löytyipä sieltä koirillekin oiva juhla-ateria! Porsaan sydän tarjoushintaan. Sitten eikun pata tulille ja keittelemään juhla-ateriaa. Ja kylläpä se maistuikin, sillä ruokakupit tyhjenivät alta aikayksikön :) Keitinveden otin talteen ja siitä riittääkin sitten herkkulientä hetkeksi ruokakuppiin kostukkeeksi.


Toivotamme kaikille erinomaista ja onnellista
alkanutta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta! 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Aika vierii...


Kuukausi on taas vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta! Siinä välissä on tapahtunut kaikenlaista ja nyt maassa on jo pieni kerros luntakin eikä pakkaseltakaan ole vältytty.

Pösön kanssa olen kerran viikossa lokakuun alusta alkaen käynyt agilitytreeneissä. Alkeista ollaan aloitettu eli tehty lähinnä hyppyjä ja putkea. Pösö on joka kerta treeneihin päästessä täynnä intoa, mutta malttaa tosi hyvin odottaa lupaa tehdä harjoituksia. Vaikkakin edellisellä kerralla veti minuutin rallit niin kovaa, että hippulat vinkuivat eikä jarrua meinannut löytyä lainkaan :) Viime viikolla aloitin Nooan kanssa myös Nose Work -kausikurssin loppuvuodeksi. Saa nähdä käynkö treeneissä ainoastaan Nooan kanssa vai otanko välillä jonkun muun treenaamaan. 

Ja piipahdettiinpahan me Seinäjoellakin treffailemassa pohjanmaan pihakoiria, Nooan kanssa rally-tokon pop up -treeneissä ja koko konkkaronkalla vielä näyttelykehässäkin tuli pyörähdettyä samalla reissulla. Näyttelyiden osalta ollaan nyt tauolla jonkun aikaa ja katsellaan niitä sitten keväämmälle kalenteriin. 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tulliniemi

Syksy on ollut kaunis ja aurinkoinen eikä ole juuri satanut. Tämä on taannut paljon hienoja retkipäiviä pitkin syksyä. Yhtenä päivänä pakkasimme taas reppuun eväät ja hyppäsimme autoon. Kaupasta oli perhekokoiset vadelmaveneet loppu, joten turvauduimme kumipyöriin matkatessamme Hankooon. Kesäkaupunki on jo hiljentynyt, mutta tarjoaa silti hienon retkikohteen vielä myöhemminkin syksyllä. 

Tulliniemen luontopolku on reilun kuuden kilometrin pituinen valkopäisin tolpin merkitty polku. Reitin alkuosa on suhteellisin helppokulkuinen, mutta niemenkärjessä kallioilla kulkiessa saa katsoa tarkoin mihin jalkansa asettelee. Varsinkin silloin, kun toisessa kädessä on kolmen koiran hihnat! Hankalakulkuisen reitin selvittäminen loppuun saakka on kuitenkin sen arvoista. Vai mitä olette mieltä näistä maisemista?












Luontopolku kulkee Uddskatanin luonnonsuojelualueella ja siellä saa liikkua ainoastaan merkittyä polkua pitkin. Ja luonnollisesti koirat tulee pitää kytkettynä. Merkityllä polulla kannattaa pysyä myös senkin vuoksi, että alueella saattaa olla toisen maailman sodan aikaisia ilmatorjuntakranaatteja.










Polun varrella sijaitsee vanha parakkialue, jolla on sijainnut joskus jopa tuhat parakkirakennusta. Alunperin parakit olivat saksalaissotilaiden käytössä Jatkosodan aikana. Sodan jälkeen parakkeihin tuotiin sotavankeudesta palaavia suomalaisia ja tämän jälkeen alueella toimi vielä naisten työsiirtola aina 1960-luvulle asti. Ajan saatossa luonto on antanut parakeille osansa ja suurin osa niistä on raunioina. Osa on vielä pystyssä, mutta niidenkin seinät ovat pahasti lahonneet, katot sortuneet ja lattiat mädäntyneet. Syystäkin jäljellä olevat parakit on rajattu luontopolun varressa aidalla.






Tulliniemeen suunnatessa kannattaa varustautua tukevilla kengillä ja tuulenpitävillä varusteilla. Merituuli puhalsi hyytävästi paikoin reittiä ja oli pakko vetää huppu tiukasti päähän. Myöhäisestä syksystä johtuen reitillä emme törmänneet kuin muutamaan lintubongariin. Ja mikäpä sen parempi kuin olla hetken koko paikan "omistaja". Meri, luonto ja rauha <3 Siellä pihakoirankin sielu lepää, kunnes taas villiintyy! ;)