lauantai 14. lokakuuta 2017

Pönttö-Pösö


Reilu kuukausi sitten Pösöltä irtosi toistamiseen vasemmasta etutassusta kannuskynsi. Se ei osoittanut mitään kipua enkä välttämättä itsekään olisi tapahtumaa huomannut ellei Pösö olisi tapahtuman jälkeen niin kovasti tassuaan putsaillut. Kannuskynsi on alkanut kasvaa nätisti uudelleen paikoilleen, mutta kynsitapaturman tuoksinnassa taisi yksi varpaista saada myös sen verran osumaa, että Pösö on nyt viimeisen viikon aikana nuollut varpaan nivelen karvattomaksi.


Alkuviikosta käytiin tuota näyttämässä eläinlääkärille. Ei murtumaa, mutta varvas on ilmeisesti kipeytynyt kannuskynsihaverissa ja Pösö on yrittänyt lievittää kipua nuolemalla kohtaa. Saatiin viikon kipulääkekuuri ja pönttö päähän, jotta Pösö ei nuolisi kohtaa enempää. Tämän lisäksi varvasta putsataan kaksi kertaa päivässä Betadinella ja sivellään Vetramililla. Helpommin sanottu kuin tehty. Yllätin Pösön itse teosta venyttelemässä itseään niin paljon, että pöntöstä huolimatta varpaan nuoleminen oli lasten leikkiä...


Nyt on viritettynä sukka tassun ympärille ja kotiin jäädessä laitetaan vielä tötterö päähän. Toivottavasti jää nyt varvas vähemmälle huomiolle, koska se näyttää selvästi parantumisen merkkejä. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syksyinen Meiko

Syksy on taas parina viime viikkona antanut parastaan. Lämpimiä ja kauniita syyspäiviä on riittänyt mukavasti ja ollaankin koirien kanssa kierrelty pitkin metsiä värejä ihastelemassa ja syksyä haistelemassa.

Lauman vanhimpana Nooa pääsi privaattiretkelle Manteli tyttösen kanssa Meikoon. Meikossa retkeiltiin viime syksynäkin, mutta tuolloin kierrettiin Metsähallituksen metsissä. Tällä kertaa tutkimuskohteena oli uusi merkitty rengasreitti, Kuikan kierros. Jossain tätä reittiä suositeltiin lapsiperheillekin, mutta ainakin omasta mielestäni reitti oli paikoi hankalakulkuinen. Paksuja juuria, liukkaita kallioita, jyrkkiä laskuja ja nousuja. Omaa liikkumista haastavammaksi teki yli-innokas ikiliikkuja, joka parissa rinteessa veti emäntää kuin pässiä narussa :D Suuremmilta kommelluksilta selvittiin, vaikka intoa ikiliikkujalla oli kyllä kuin pikkupennulla maitobaarissa. Välillä oltiin solmussa risukoissa liinan kanssa eikä Nooa suostunut vapaaehtoisesti oikeaan suuntaan kiertämään. Oiva esimerkki itsepäisestä ja omatahtoisesta pihakoirasta, joka venyttää omistajansa huumorintajua.










Reitin varrella saatiin olla rauhassa eikä vastaan tullut ketään, vaikka parkkialueella oli ainakin 10 autoa. Tämän kierroksen varrella ei omaa nuotiopaikkaa ollut vaan se löytyy pienen matkan Riberget -nimisellä paikalla, pidemmän Meikon kierroksen varrella. Tällä kertaa ei tosin olleet makkarat mukanakaan, mutta pitänee jossain vaiheessa suunnata tuolle pidemmällekin kierrokselle ja varata evästä mukaan. Mahtava kyllä, että näitä luontokohteita löytyy todella läheltä eikä tarvitse pitkälle matkustella.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Vahvasti syksyn puolella

Aika vaan kulkee kovaa vauhtia eteenpäin ja ihan juuri ollaan lokakuun puolella jo. Blogin kirjoittaminen on ollut taka-alalla koko vuoden. Ihan kokonaan tätä en kyllä haluaisi hylätä, mutta selvästi vähemmän uutta ja erikoista tapahtuu keski-ikäisen Nooan elämässä kuin nuorempana :D Paljon me arjessa touhutaan ja puuhastellaan, mutta eipä niistä nyt paljon kirjoiteltavaa ole. Jatkossa ehkä tulee enemmän laitettua kuvapostauksia kuin arkista löpinää. Ja eihän sitä tiedä, jos me vielä sinne rally-tokokentille jossain vaiheessa palattaisiin. Näyttelyitä ollaan kierrelty harvakseltaan viime ja tänä vuonna, koska on ollut muuta eikä toisaalta tuomarit ole inspiroineet lainkaan. Osaltaan odotellaan sitä, että päästään veteraaniluokkaan. Siihen tosin on vielä reilusti yli vuosi :)

Viime viikon maanantaina oli Mevetissä Helsingissä pihakoirien oma joukkotarkki. Nuoremmilta koirilta kuvattiin lonkat, tutkittiin silmät ja polvet. Nooalta tarkastettiin silmät, koska edellinen tarkastustulos oli mennyt umpeen keväällä. Terveethän ne olivat. Nappisilmät <3 Tällä viikolla oli tuloskin jo kirjattu jalostustietokantaan.

Tänään käytiin Vaakkoilla iltapäivällä vähän metsäilemässä. Kovin harmaa ja kostea päivä, mutta onneksi ei satanut. Nooa pulahti Väärä-Mustaankin, vaikka vesi alkaa olla jo aika hyytävää.










lauantai 12. elokuuta 2017

Kolme koota --- Kirkkonummi > Kuopio > Kajaani


Joskus sitä toivoo, että voisi olla itsekin pihakoira. Nauttia elämästä, köllötellä päivät pitkät emännän ollessa töissä ja touhottaa vimmatusti, kun emäntä palaa töistä. Heinäkuu on ollut melkoista reissaamista ja koirien osalta läpystä vaihtoa "mummolan" lihapatojen ääreltä kehäkettuilemaan ympäri Suomen.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna suunnattiin Pösön ja Likan kanssa kohti Kajaanin ryhmänäyttelyä. Nooa oli toimitettu torstai-iltana "mummolaan" ja autoa starttailtiin aikaisin lauantaiaamuna, kun oltiin ensin viime hetken paniikissa perjantaina töiden jälkeen onnistuttu pakkaamaan kimpsut ja kampsut sitikan kyytiin. Kajaanin ryhmis oli vuorossa vasta sunnnuntaina, mutta onneksi olin avannut suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja päästiin yöksi matkan varrelle ihastuttavan, iki-ihanan pikku-Lokin luokse Kuopioon <3 Pösö laittoi heti leikkisedän roolin päälle ja pojat viihtyivät keskenään vähän liiankin hyvin :D Likkaa ei voinut poikien touhotukset vähempää kiinnostaa ja se kunnostautuikin enemmän naapurikyttääjän rooliin. Meillä, kun ei kotona ikkunoista juuri muuta kytättävää näy kuin rusakkoyhdyskunta. Lokin residenssi taisi sijaita ihan 6. kerroksessa, joten kyllähän sieltä avautui maalaisfriidulle ihan uudenlaiset maisemat.




Likka pääsi vähän testailemaan upouusia uimaliivejään Kallavedessä. Uiminen ei vielä ainakaan ole sen suosikkilajien joukossa, mutta uimatekniika on kyllä hallussa. Pikku-Lokikin pääsi ensi kertaa uiskentelemaan, kunhan se oli ensin avustettu muutaman metrin päästä rannasta. Ja vau miten se oikea uima-asento ja tekniikka löytyivät sieltä! Uimamaisterin pojasta polvi paranee :)


Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajelemaan hienossa kesäsäässä. Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä viisi; yksi pentu, kaksi urosta ja kaksi narttua. Pösö paransi tulosta viime vuoden Seinäjoen tyydyttävästä erittäin hyvään ja tämä tyydyttää meitä hyvin. Näyttelyhihnassa se edelleen köyristää sitä selkäänsä, vaikka normaaleilla lenkeillä ei enää sitä tee. Jatkoa ajatellen pitää ehkä myös enemmän harjoitella Pösön kanssa vastapäivään pyörimistä, koska saattaa olla hieman heikompi koordinaatio siihen suuntaan ja tämä ilmiö sitten aiheuttaa tuota köyristämistä lihasmuistista. Mutta mitä tekee mun kaunis kukkanen, ruotsalainen kevätesikko? :D Hän nappaa hienosti ensimmäisen sertinsä <3 Tuomarin mielestä hän oli kyllä hieman liian tukevassa kunnossa, mutta toisaalta Likka on rungoltaan lähtökohtaisesti hieman eri mallia kuin muut ja toisaalta viime vuonna Suomeen kotiutuessaan oli ehkä hieman liian laihassa kunnossa. Kylkiluut kyllä tuntuvat eikä kyljissä tällä hetkellä ole mitään rasvakerrosta. Veteen piirretty viiva näemmä tämä lihavan ja sopusuhtaisen välinen raja. Ehkä hieman kunnostaudumme kuntoilun saralla ja hankimme lihaksia. Sitten tuo pieni ja pippurinen ruotsalainen on aivan täydellinen <3

torstai 27. heinäkuuta 2017

Se on kohta jo elokuu


Pyh, pah ja pöh. Se siitä "lupauksesta", että olisin ehtinyt blogia kirjoittamaan taas ahkerammin kuin viime vuonna. Kiirettä on kuitenkin pitänyt kaikki ihanat ja valloittavat pihakoirat sekä pihakoirapennut. Ja tietenkin työt sekä opiskelut, jotka ovat keväällä vieneet kyllä viimeistään kaikki mehut eikä ole ollut enää jaksamista asettaa sormia näppäimistölle ja kirjoitella sen enempiä.


Rusakkoyhdyskunta miljoonine poikasineen on pitänyt meidän arjen kiihkeänä ja mielenkiintoisena. Meidän ruotsalainen, kun kuolaa ikkunan takana kieli pitkänä niitä, raapii ikkunaa ja kiljuu niiden perään. Takaoven avaamisen kanssa saa olla tarkkana ettei vaan livahda metsästyshommiin. Tuntuu, että rusakot ovat oppineet myös ihan tarkoituksella härnäämään ja makaavat reporankana nurmikolla mussuttamassa ruohoa.


Pösön kanssa kevät ja kesä ovat näyttäneet valoisammilta kuin koskaan aiemmin oikeastaan. Pösöllä on ollut pitkään (melkein aina) tapana köyristää selkää voimakkaasti liikkeessä ja kulkea kolmella jalalla eteenpäin. Luustohan Pösöltä on kuvattu terveeksi eikä mitään vikaa ole löytynyt. Lopputalvesta tutkittiin ultraamalla rakkoa ja tutkittiin pissanäytettä, josko Pösöllä olisi virtsakiviä tai jotain miesten vaivoja. Virtsarakko oli normaali, pissanäytteessä ei ollut virtsakiteitä eikä kiviä ja eturauhanenkin oli täysin normaali. Aiemmin ollaan käyty osteopaatilla Pösön kanssa kerran tai pari, mutta ei mitään suurempia juttua ole näillä kerroilla löytynyt. Nyt keväällä saatiin vinkki hyvästä hierojasta, joka käyttää kraniosakraalitekniikkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kerralla käydessämme hoidossa näytti ja tuntui siltä, että hieroja vain piti käsiään paikoillaan eikä mitään tapahtunut. Melkein alkoi naurattaa, kun aloin miettiä mistä sitä oikein on maksamassa :D Ja mitä vielä! Hoidon aikan selvisi vihdoin ja viimein syy siihen miksi Pösö on köyristänyt selkäänsä ja myös se miksi tuomari oli viime lokakuussa arvosteluun sanellut silloin huvittavalta tuntuneen lauseen "liian pitkät varpaat". Selän köyristäminen on johtunut siitä, että munuaisia ympäröivä kehon kalvo on ollut kireänä. Normaalisti koiran liikkuessa munuainen liikkuu hieman edestakaisella liikkeellä, mutta Pösön tapauksessa kireä kalvo on estänyt tämän normaalin liikkeen ja aiheuttanut selän köyristämistä sekä kummallisia kolmella jalalla pomppimisia. Eikä Pösöllä mitään liian pitkiä varpaita ole vaan nekin ovat olleet jumissa jo jonkin aikaa, minkä vuoksi ne näyttävät normaalia pidemmiltä olessaa jumin vuoksi suorana. Tunnin hoidon aikana oli ihan silmämääräisesti huomattavissa kuinka varpaat alkoivat käsittelyn jälkeen mennä normaaliin kippuraan kuten koiran varpaiden tulisi olla. Hieroja sanoi myös Pösön hännän olevan aikamoisella kierteellä ja kyseli sitten mahtaako koira pomppia ylös-alas paljonkin. Noh... Pösöhän on sukua kenguruille, joten kyllähän se hieroja tiesi syyn tähänkin jumiin. Koiran hypätessä häntä ottaa aina jonkin verran aina osumaan alas tulossa. Ei paljon, mutta pidemmän päälle alkaa kyllä vaikuttaa hännän liikerataan ja jumit tulevat näin esille.


Tämä on opettanut itselleni hyvin sen kuinka peruskotikoirakin menee jumiin ihan normaalissa arjessa eikä kaikkea edes omistajana itse huomaa, koska muutokset tulevat esille pikkuhiljaa. On siis äärimmäisen tärkeää käyttää niitä kotikoiriakin ajoittain hierojalla tsekattavana. Ja kaikki äärimmäisen hassut lausahdukset näyttelyarvosteluissa antavat syytä epäillä jumeja tai muuta ongelmaa koirassa. Eniten itsenäni harmittaa ja surettaa se kuinka pitkään Pösökin on ehtinyt liikkua hyvin oudosti. Syitä olen yrittänyt löytää ja monta juttua on tutkittu, mutta mitään ei ennen tätä kraniosakraalihoitoa löytynyt. Heti kraniosakraalihoidon jälkeen oli huomattavissa aivan erilainen koira. Sellainen,joka liikkuu normaalisti! Toki alkuun Pösö silti ajoittain köyristi selkäänsä, sillä se oli selvästi jäänyt sen lihasmuistiin. Pikkuhiljaa tuokin on kadonnut. Kesän aikana Pösö on päässyt myös hierojaopiskelijan koekaniiniksi. Pösö onkin hieman vaativampi asiakas, kun se ei oikein tahdo pysyä rentona kyljellään hierontatilanteessa vaan sen mielestä olisi mukavampi olla tassut pystyssä selällään :D :D Kaksi kertaa ollaan käyty ja pikkuhiljaa alkaa hommakin toimia paremmin.


Nooa vietti melkein koko kuukauden toukokuussa "mummolassa", kun me muut oltiin opiskelemassa metsäjuttua Mikkelissä. Nooalle näyttää välillä tekevän kyllä ihan hyvää päästä toimittamaan ainoan koiran virkaa, johon se on ensimmäisenä koirana tottunut. Jakamaton huomio, kun on se paras huomio. Kauheasti on ollut suunnitelmia harrastusten uudelleen virittelyn suhteen, mutta ei olla sitten jaksettu ja saatu aikaiseksi. Toisaalta tarvitseeko sitä aina kaikkea niin paljon touhottaa. Näyttelyitäkin ollaan kierretty harvakseltaan ja Nooakin pääsi avaamaan näyttelykautensa vasta nyt heinäkuussa.

Kun blogin kirjoittaminen on jäänyt monen kuukauden ajalta, on vaikea enää kelata taaksepäin mitä kaikkea oikeastaan ollaankaan tehty :D Paljon kaikenlaista, mutta pääosin eletty ihan normaalia arkea. En nyt lupaile varmaksi, että blogi tästä piristyisi. Yritän kuitenkin. Syksyn alkaessa voisi taas lähteä vähän kiertelemään eri luontokohteita koirien kanssa...katsotaan. 

torstai 23. maaliskuuta 2017

100% ikiliikkuja!



Käytiin Nooan kanssa reilu viikko sitten Katriina Tiiran SmartDOG -testissä. Suoritettiin kerralla kaikki kolme testiosiota, joissa testataan koiran kykyä lukea ihmistä ja eleitä, muistia ja loogista päättelyä sekä ongelmanratkaisua ja itsehillintää. Testi kesti kokonaisuudessaan 1,5 tuntia.

Tänään sain vihdoin testistä raportin. Kokonaisarviossa Nooasta kerrotaan näin:

"Nooa ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta se tutustuu erittäin vauhdikkaasti tilaan. Nooa on koira, joka kiihtyy ja turhautuu erittäin helposti ja turhauma tulee ulos haukkuna. Nooa kiihtyy heti jos se ei ymmärrä osioita. Sylinteritestissä ei kuitenkaan nähdä impulsiivisuutta, vaan siinä koira toimii hyvin täsmällisesti, juuri kuten se oppi. Myöskään V-aita tehtävässä ei näy ruokaan juuttumista ja siten impulsiivisuutta, vaan Nooa ratkaisee sen nopeasti. Nooa on koko testin ajan hyvin motivoitunut. Nooa lukee eleistä parhaiten yksinkertaista käsivihjettä ja jalan vihjettä – muissa osioissa tulee helposti haukkumista. Nooa on enimmäkseen itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta turvautuu tarvittaessa myös ihmisen apuun. Nooa selkeitä vahvuuksia testissä on sen erinomainen suoritus muisti tehtävässä, ja hieno ihmisen toiminnan mallista oppiminen sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Nooa oppii muutenkin kaiken todella nopeasti, sekä testirutiinin että sylinteritestin alkuosion. Nooan aktiivisuus on keskiarvon yläpuolella, eli se on hyvin aktiivinen koira."

Ikiliikkuja nimeltään ja sielultaan <3

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tie vie matkojen päähän

Voisiko pihakoira onnellisempi olla, kun pääsee emännän matkassa hotellin sänkyyn nukkumaan? ;)