lauantai 7. heinäkuuta 2018

Pihakoirien pääerikoisnäyttely Somerolla ja muuta

(C) Anton Satamo

Blogi on pitänyt taas hiljaiseloa, kun ei meidän arjessa ole juuri mitään erikoista tapahtunut. Näyttelyistä ollaan tarkoituksella pidetty Nooan kanssa taukoa, koska odotellaan sitä 8 ikävuoden merkkipaalua. Silloin päästään veteraaniluokkaan ja on taas jotain uutta tavoiteltavaa, sillä saralla. Toisaalta näyttelyt harrastuksena ovat kokeneet viimeisen parin vuoden aikana inflaation. Viikko sitten lauantaina kuitenkin kävimme pyörähtämässä yli 100 muun pihakoiran kanssa Somerolla Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n järjestämässä ensimmäisessä pihakoirien pääerikoisnäyttelyssä. Erikoisnäyttely jatkaa epävirallisen Open Show'n hienoa perinnettä ja päivä olikin oikein onnistunut sekä mukava tapahtuma. Urokset näyttelyssä arvosteli Markku Mähönen. Nooa on kerran nuorten luokassa käynyt kyseisen tuomarin arvosteltavana saaden EH eikä arvosana neljässä vuodessa ole muuttunut miksikään. Ei hullumpi on Nooa siis edelleen ;) Oli myös todella hienoa nähdä Nooan jälkipolvia näyttelyssä ja Siiri-emä, joka "kruunattiin" näyttelyssä rotunsa parhaansa veteraanina.

Rally-tokosta ollaan pidetty taukoa nyt varmaan jo vuoden verran. Ei ole ollut aikaa (huono tekosyy) eikä muutenkaan suurta innostusta. Mutta tauko on ajoittain ihan paikallaan ja tuntuu, että nyt on taas uutta intoa ja tarmoa sillekin saralle. Tänään suuntasimmekin Lohjalle nose workin pariin ja huomenna vielä jatketaan. Nose Work -viikonloppu on suunnattu pääasiassa lajia aloitteleville, mutta harjoitukset on helppo säätää myös Nooan kaltaisille nenä-eksperteille, joten päätimme lähteä mukaan. Kotona ollaan jonkun verran tehty sisäetsintää kevään aikana, mutta ei oikein muuta. Jännitin ehkä vähän miten Nooa malttaa rauhoittua aivan uudessa paikassa, kun se tuntui olevan heti aamusta vähän liiankin innoissaan päästessään mun kanssa kaksin jonnekin mihin Pösö ja Likka eivät päässeet. Päivä aloitettiin luennolla, jolla pääsin kertaamaan aiemmasta tuttuja juttuja. Kertaus on opintojen äiti vai miten sitä sanotaan? Tämän jälkeen pidettiin pieni lounastauko ja käytiin Nooan kanssa vähän jaloittelemassa viereisessä metsässä. 

Tauon jälkeen päästiin vihdoin tositoimiin. Aluksi palauteltiin erottelua Nooan mieliin muutamalla purkilla, mutta nopeasti Nooa pääsi tekemään erottelua useamman purkin purkkiradalla. Samalla kiinnitettiin huomiota siihen millaisella vireellä ja mielellä töihin lähdetään. Nooa on kuin viini joka paranee vanhetessaan. Sillä oli aivan mieletön maltti tekemisessä mukana ja selvästi myös halu tehdä hommia. Parhautta! Aloitettiin päivän aikana myös työstää Nooan ilmaisua kuntoon. Kuonokosketus on sille hyvin vahva ilmaisua, joten olen nyt toistaiseksi päätynyt siihen ilmaisuna. Saa kuitenkin nähdä kuinka tämän kanssa myöhemmin käy, jos hajut on piilotettuna korkeammalle. Miten ilmaisu silloin toimii? Ilmaisun suhteen Nooa pisti parastaan ja ihastutti kyllä taidoillaan. Päivän lopuksi yhdisteltiin vielä purkkirataa ja sisäetsintää. Huomenna jatkuu! :)

Ja yritetään taas vähän tsempata bloginkin suhteen, kunhan saadaan tavoitteet ja suunnitelmat harrastusten suhteen tehtyä. Stay tuned :D

torstai 8. helmikuuta 2018

Niin se aika vierii


Niin se aika vaan vierii eteenpäin, sillä tänään Nooa täyttää jo 7 vuotta! Juhlapäivän kunniaksi otettiin muutama syntymäpäiväpotretti juhlahatun, ilmapallojen ja kakun kanssa. Kakku kätkisisäänsä palvikinkkua, kananpojanmaksamakkaraa, sika-nautajauhelihaa ja kuorrutteena kakussa oli perunamuussia. Oi nam!

Nooa onnittelee myös sisaruksiaan Vilmaa, Affea, Frejaa, Hillaa ja Zidania sekä lähettää myös terveiset pilven reunalle Napelle <3


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hyvää uutta vuotta 2018!


Blogi on edelleen elänyt hiljaiseloaan loppuvuonna, mutta jospa ensi vuonna aktivoiduttaisiin enemmän harrastusrintamalla niin olisi jotain muutakin kirjoitettavaa kuin sitä tavallista arkea :)

lauantai 14. lokakuuta 2017

Pönttö-Pösö


Reilu kuukausi sitten Pösöltä irtosi toistamiseen vasemmasta etutassusta kannuskynsi. Se ei osoittanut mitään kipua enkä välttämättä itsekään olisi tapahtumaa huomannut ellei Pösö olisi tapahtuman jälkeen niin kovasti tassuaan putsaillut. Kannuskynsi on alkanut kasvaa nätisti uudelleen paikoilleen, mutta kynsitapaturman tuoksinnassa taisi yksi varpaista saada myös sen verran osumaa, että Pösö on nyt viimeisen viikon aikana nuollut varpaan nivelen karvattomaksi.


Alkuviikosta käytiin tuota näyttämässä eläinlääkärille. Ei murtumaa, mutta varvas on ilmeisesti kipeytynyt kannuskynsihaverissa ja Pösö on yrittänyt lievittää kipua nuolemalla kohtaa. Saatiin viikon kipulääkekuuri ja pönttö päähän, jotta Pösö ei nuolisi kohtaa enempää. Tämän lisäksi varvasta putsataan kaksi kertaa päivässä Betadinella ja sivellään Vetramililla. Helpommin sanottu kuin tehty. Yllätin Pösön itse teosta venyttelemässä itseään niin paljon, että pöntöstä huolimatta varpaan nuoleminen oli lasten leikkiä...


Nyt on viritettynä sukka tassun ympärille ja kotiin jäädessä laitetaan vielä tötterö päähän. Toivottavasti jää nyt varvas vähemmälle huomiolle, koska se näyttää selvästi parantumisen merkkejä. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syksyinen Meiko

Syksy on taas parina viime viikkona antanut parastaan. Lämpimiä ja kauniita syyspäiviä on riittänyt mukavasti ja ollaankin koirien kanssa kierrelty pitkin metsiä värejä ihastelemassa ja syksyä haistelemassa.

Lauman vanhimpana Nooa pääsi privaattiretkelle Manteli tyttösen kanssa Meikoon. Meikossa retkeiltiin viime syksynäkin, mutta tuolloin kierrettiin Metsähallituksen metsissä. Tällä kertaa tutkimuskohteena oli uusi merkitty rengasreitti, Kuikan kierros. Jossain tätä reittiä suositeltiin lapsiperheillekin, mutta ainakin omasta mielestäni reitti oli paikoi hankalakulkuinen. Paksuja juuria, liukkaita kallioita, jyrkkiä laskuja ja nousuja. Omaa liikkumista haastavammaksi teki yli-innokas ikiliikkuja, joka parissa rinteessa veti emäntää kuin pässiä narussa :D Suuremmilta kommelluksilta selvittiin, vaikka intoa ikiliikkujalla oli kyllä kuin pikkupennulla maitobaarissa. Välillä oltiin solmussa risukoissa liinan kanssa eikä Nooa suostunut vapaaehtoisesti oikeaan suuntaan kiertämään. Oiva esimerkki itsepäisestä ja omatahtoisesta pihakoirasta, joka venyttää omistajansa huumorintajua.










Reitin varrella saatiin olla rauhassa eikä vastaan tullut ketään, vaikka parkkialueella oli ainakin 10 autoa. Tämän kierroksen varrella ei omaa nuotiopaikkaa ollut vaan se löytyy pienen matkan Riberget -nimisellä paikalla, pidemmän Meikon kierroksen varrella. Tällä kertaa ei tosin olleet makkarat mukanakaan, mutta pitänee jossain vaiheessa suunnata tuolle pidemmällekin kierrokselle ja varata evästä mukaan. Mahtava kyllä, että näitä luontokohteita löytyy todella läheltä eikä tarvitse pitkälle matkustella.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Vahvasti syksyn puolella

Aika vaan kulkee kovaa vauhtia eteenpäin ja ihan juuri ollaan lokakuun puolella jo. Blogin kirjoittaminen on ollut taka-alalla koko vuoden. Ihan kokonaan tätä en kyllä haluaisi hylätä, mutta selvästi vähemmän uutta ja erikoista tapahtuu keski-ikäisen Nooan elämässä kuin nuorempana :D Paljon me arjessa touhutaan ja puuhastellaan, mutta eipä niistä nyt paljon kirjoiteltavaa ole. Jatkossa ehkä tulee enemmän laitettua kuvapostauksia kuin arkista löpinää. Ja eihän sitä tiedä, jos me vielä sinne rally-tokokentille jossain vaiheessa palattaisiin. Näyttelyitä ollaan kierrelty harvakseltaan viime ja tänä vuonna, koska on ollut muuta eikä toisaalta tuomarit ole inspiroineet lainkaan. Osaltaan odotellaan sitä, että päästään veteraaniluokkaan. Siihen tosin on vielä reilusti yli vuosi :)

Viime viikon maanantaina oli Mevetissä Helsingissä pihakoirien oma joukkotarkki. Nuoremmilta koirilta kuvattiin lonkat, tutkittiin silmät ja polvet. Nooalta tarkastettiin silmät, koska edellinen tarkastustulos oli mennyt umpeen keväällä. Terveethän ne olivat. Nappisilmät <3 Tällä viikolla oli tuloskin jo kirjattu jalostustietokantaan.

Tänään käytiin Vaakkoilla iltapäivällä vähän metsäilemässä. Kovin harmaa ja kostea päivä, mutta onneksi ei satanut. Nooa pulahti Väärä-Mustaankin, vaikka vesi alkaa olla jo aika hyytävää.










lauantai 12. elokuuta 2017

Kolme koota --- Kirkkonummi > Kuopio > Kajaani


Joskus sitä toivoo, että voisi olla itsekin pihakoira. Nauttia elämästä, köllötellä päivät pitkät emännän ollessa töissä ja touhottaa vimmatusti, kun emäntä palaa töistä. Heinäkuu on ollut melkoista reissaamista ja koirien osalta läpystä vaihtoa "mummolan" lihapatojen ääreltä kehäkettuilemaan ympäri Suomen.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna suunnattiin Pösön ja Likan kanssa kohti Kajaanin ryhmänäyttelyä. Nooa oli toimitettu torstai-iltana "mummolaan" ja autoa starttailtiin aikaisin lauantaiaamuna, kun oltiin ensin viime hetken paniikissa perjantaina töiden jälkeen onnistuttu pakkaamaan kimpsut ja kampsut sitikan kyytiin. Kajaanin ryhmis oli vuorossa vasta sunnnuntaina, mutta onneksi olin avannut suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja päästiin yöksi matkan varrelle ihastuttavan, iki-ihanan pikku-Lokin luokse Kuopioon <3 Pösö laittoi heti leikkisedän roolin päälle ja pojat viihtyivät keskenään vähän liiankin hyvin :D Likkaa ei voinut poikien touhotukset vähempää kiinnostaa ja se kunnostautuikin enemmän naapurikyttääjän rooliin. Meillä, kun ei kotona ikkunoista juuri muuta kytättävää näy kuin rusakkoyhdyskunta. Lokin residenssi taisi sijaita ihan 6. kerroksessa, joten kyllähän sieltä avautui maalaisfriidulle ihan uudenlaiset maisemat.




Likka pääsi vähän testailemaan upouusia uimaliivejään Kallavedessä. Uiminen ei vielä ainakaan ole sen suosikkilajien joukossa, mutta uimatekniika on kyllä hallussa. Pikku-Lokikin pääsi ensi kertaa uiskentelemaan, kunhan se oli ensin avustettu muutaman metrin päästä rannasta. Ja vau miten se oikea uima-asento ja tekniikka löytyivät sieltä! Uimamaisterin pojasta polvi paranee :)


Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajelemaan hienossa kesäsäässä. Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä viisi; yksi pentu, kaksi urosta ja kaksi narttua. Pösö paransi tulosta viime vuoden Seinäjoen tyydyttävästä erittäin hyvään ja tämä tyydyttää meitä hyvin. Näyttelyhihnassa se edelleen köyristää sitä selkäänsä, vaikka normaaleilla lenkeillä ei enää sitä tee. Jatkoa ajatellen pitää ehkä myös enemmän harjoitella Pösön kanssa vastapäivään pyörimistä, koska saattaa olla hieman heikompi koordinaatio siihen suuntaan ja tämä ilmiö sitten aiheuttaa tuota köyristämistä lihasmuistista. Mutta mitä tekee mun kaunis kukkanen, ruotsalainen kevätesikko? :D Hän nappaa hienosti ensimmäisen sertinsä <3 Tuomarin mielestä hän oli kyllä hieman liian tukevassa kunnossa, mutta toisaalta Likka on rungoltaan lähtökohtaisesti hieman eri mallia kuin muut ja toisaalta viime vuonna Suomeen kotiutuessaan oli ehkä hieman liian laihassa kunnossa. Kylkiluut kyllä tuntuvat eikä kyljissä tällä hetkellä ole mitään rasvakerrosta. Veteen piirretty viiva näemmä tämä lihavan ja sopusuhtaisen välinen raja. Ehkä hieman kunnostaudumme kuntoilun saralla ja hankimme lihaksia. Sitten tuo pieni ja pippurinen ruotsalainen on aivan täydellinen <3