Pojasta polvi paranee?

Nooan vanhemmat, Siiri ja Puskas kävivät luonnetestattavana eilen. Jännityksellä odottelin tuloksia yhdistyksen sivuille ja kyllähän ne sinne sitten myöhään eilen illalla tupsahtivatkin :)

Tulokset eivät mitään ihan huippuja olleet, mutta kyllä niitä kelpaa silti katsella ja täällä esitellä. Ihania koiria ovat kumpikin joka tapauksessa sanoivat testit mitä hyvänsä. Eniten itseäni huvitti kummankin temperamentista kuvaus "kohtuullisen vilkas". Luonnetestissa temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa
nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Nooaa, kun tutkailee tässä valossa niin saattaisi jopa asettua omasta mielestäni vilkkaan koiran (+3) tasolle ;) Vanhempien luonnetestituloksista voi saada jonkinlaista suuntaa-antavaa kuvaa jälkeläisten luonteista, mutta noin puolet on kuitenkin osaltaan opittua/kokemusperäistä.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, kun Nooan kanssa luonnetestiin joskus suuntaamme. Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta ehkä sitten seuraavana. Mahtaako pojasta polvi parantua? ;)



Yacatis Gina Gullskjona
Tuomarit: Tarja Matsuoi ja Bengt Söderholm, Salo 27.5.2012

Toimintakyky	-1	Pieni
Terävyys	+3	Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+1	Pieni
Taisteluhalu	-1	Pieni
Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
Temperamentti	+2	Kohtuullisen vilkas
Kovuus	+1	Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	+++	Laukausvarma
Loppupisteet: +97

Ørestaden Puskas
Tuomarit: Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi, Salo 27.5.2012

Toimintakyky	-1	Pieni
Terävyys	+3	Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+3	Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu	-1	Pieni
Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
Temperamentti	+2	Kohtuullisen vilkas
Kovuus	+1	Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	-	Laukausaltis
Loppupisteet: +99

Nuuskutellen

Tänään oltiin tekemässä Nooan kanssa makkara- ja laahausjälkiä Tikkurilassa Vantaalla. Nooan kyllä sellainen nenänkäyttäjä ettei siinä kauaa nenä tuhise. Laahausjälki tehtiin "hyvin muhineella" peuran sorkalla. Nooa nuoli sorkkaa tunteella ja miehekkäästi merkkasikin sen. Ensi viikolla tehdään pitkiä verijälkiä Sipoossa ja sitä seuraavana sunnuntaina ilmeisesti Klaukkalassa.

Päivä oli tukalan kuuma ja helteinen. Nooa makasikin suuren osan päivästä sängyn alla vilvoittelemassa :D Eilisen vahtiminen ja jäljestysjutut yhdessä helteen kanssa olivat vieneet mehut Nooasta aika hyvin. Lenkilläkin käytiin vasta myöhään iltapäivästä. Onneksi ensi viikko näyttää hieman inhimillisemmältä lämpötilojen suhteen.

Tynnyrinpyörittäjän kylä

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus perjantai-ilta ja lauantaipäivä viettää mejä-harjoituksissa Orimattilassa, mutta siirsin harkat syksyyn lähemmäs mahdollista mejä-koetta. Lupauduinkin sitten apukäsiksi pihakoirayhdistyksen luonnetestiin Saloon. Lähdettiin Elisan kanssa matkaan aamuseitsemältä ja oltiin perillä hieman ennen kahdeksaa. Aurinko paistoi jo aikaisin aamulla täydeltä terältä ja kuuma päivä siitä sitten tulikin. Onneksi välillä kentän laidalla kävi pieni tuulenvire. Tehtäväkseni sain vierittää tynnyrin jalustalle ja työntää sen luonnetestituomarin käskystä alas. Siinä se päivä sitten menikin tynnyrinpyörittäjänä :P 

Oli kyllä mielenkiintoista päästä paikan päälle seuraamaan luonnetestitilannetta ja nähdä koirien reaktioita testitilanteissa. Meillä testi on edessä ehkä muutaman vuoden päästä. Turha asian kanssa on vielä kiirehtiä, sillä osasta tuomarien kommentteja ymmärsin ettei testiin välttämättä heti kahden vuoden iässä kannata tulla. Syksyllä tai ensi keväänä on alustavasti suunnitelmissa MH-kuvaus, jos vain paikka jostain kokeesta saadaan.

Luonnetesti jatkuu taas huomenna, jolloin testattavina ovat Nooan isä Puskas ja äiti Siiri. Harmiksi en pääse testiä huomenna seuraamaan, kun meillä alkaa mejä-kurssi Tikkurilassa. Kaikkea ei voi saada, mutta odottelen jännityksellä tuloksia nettiin...

Treffaillen Pitkäkoskella

Olin täksi illaksi järjestänyt pihakoiratreffit Pitkäkosken koirapuistoon Helsingissä. Tanskalais-ruotsalaisia hännänheiluttajia saapuikin paikalle kiitettävän paljon ja joukkoon mahtui myös pari rotuun tutustujaa. Onneksi pahi helle oli hellittänyt, mutta kiusana olivat jättihyttyset, mutta mitä pienistä kunhan pihiksillä oli kova meno ;) Ensi viikon torstaina uudestaan sama paikka, sama aika.


Nooa tietää, että parhaat rapsutukset saa Lindalta ;)



Kirsin syliin on mukava aina heittäytyä rapsutettavaksi.
Tällä kertaa ei sentään kiipeilty olkapäälle ;)

Lelulaatikko

Nooan lelut ja luut ovat usein pitkin poikin kämppää. Tänään löysin kivan pehmeän säilytyskopan niille kaupasta. Nooa katsoi kummissaan, kun aloin keräillä leluja koppaan ja eipä aikaakaan, kun kaikki lelut ja luut olivat taas keskellä lattiaa :D No ehkä se vielä joskus oppii sitten keräämään lelunsa myös sinne koppaan eikä vain kaivamaan niitä pois sieltä...ehkä.

Tänään ei menty agilityyn, koska oli niin nätti päivä vain olla ja ihmetellä, niin ja piehtaroida nurmikolla. Toisaalta ei tehnyt mieli mennä taas sinne kurssille arvosteltavaksi. Ensi kerralla pitäisi olla toinen kouluttaja, mutta tällä hetkellä on vähän veto pois agilityn suhteen. Ehkä se jostain taas palaa - syksyyn mennessä. Tällä hetkellä tavoitteet ja ajatukset ovat vahvasti mejässä.

Vauhdilla kaadolle

Tein Nooalle aamulla lyhyen harjoitusverijäljen loivalla kaarroksella. Nooa nuuhki ja nuoli alkumakausta huolella, jonka jälkeen harhautui hetkeksi kauemmas haistelemaan ilmaa. Nooa palasi jäljelle melko pian ja eteneminen oli varsin vauhdikas. Jouduin aikalailla jarruttamaan Nooan menoa, mutta työskentely oli aika tarkkaa. Kaatona oli tällä jäljellä lihaa. Säästelen nuo meidän sorkat kunnon metsäjälkiin. Tästä on hyvä lähteä tekemään pidempää jälkeä metsään ja ensi viikolla alkaakin, sitten mejä-kurssi Vantaalla ja jatkuu kesäkuun alkuun asti sunnuntaisin eri puolilla Uudenmaan metsiä. Viimeinen kurssikerta tosin jää väliin, sillä RotuRacesta ei haluta jäädä pois :)

Kaunis kevätpäivä Somerolla

(C) Elisa Reunanen

 Lähdettiin Elisa ja Lillin kyydillä aamuyhdeksältä kohti Someron Haukkukalliota, jossa järjestettiin ryhmänäyttely. Hämmästykseksemme meidän kehässä oli kehätoimitsijana sama mies, joka oli torstain mätsärissä tuomarina. Onneksi Nooa ei tätä suuremmin noteerannut, sillä torstaina mies vaikutti tosi epäilyttävältä ja pelottavalta. Tuomarina oli Juha Putkonen, jonka arvosteltavana Nooa oli jo viime lokakuussa Lohjalla. Nooa oli taas pöydällä mainio ja meinasi nuolla vaihteeksi tuomarin ihan märäksi :D Nooan säkäkorkeudeksi mitattiin n. 37 cm eli sama suurinpiiretein sama, mitä itsekin pari viikkoa sitten mittailin. Kehä oli nurmella ja sitä oli sitten mielenkiintoista nuuskutella eli meni oli enemmän tai vähemmän nenä maassa kulkemista. Ehkä se tästä vielä joskus paranee. Nooa tuli junioriluokassa toiseksi Kassun jälkeen arvosanalla EH. Arvostelun voi lukea täältä. Toivottavasti Elisa sai napattua meistä muutaman kuvan kehässä niin voin sitten lisäillä tänne myöhemmin.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin Hirsjärvelle kasvattaja Mian luokse ihastelemaan pihakoiran pentuja, heppoja ja varsaa. Nooa ei oikein innostunut aitauksessa odottelusta vaan piti aikamoista mekkalaa...vaikka aitauksessa olisi ollut kolme ihanaa tyttöäkin ;) Lopulta otin Nooan  hihnaa ja mekastus lakkasi. On se vähän hassu koira, kun tykkää olla mieluummin hihnassa "mamin" kanssa kuin tyttöjen kanssa aitauksessa :D

(C) Elisa Reunanen

(C) Elisa Reunanen