lauantai 12. elokuuta 2017

Kolme koota --- Kirkkonummi > Kuopio > Kajaani


Joskus sitä toivoo, että voisi olla itsekin pihakoira. Nauttia elämästä, köllötellä päivät pitkät emännän ollessa töissä ja touhottaa vimmatusti, kun emäntä palaa töistä. Heinäkuu on ollut melkoista reissaamista ja koirien osalta läpystä vaihtoa "mummolan" lihapatojen ääreltä kehäkettuilemaan ympäri Suomen.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna suunnattiin Pösön ja Likan kanssa kohti Kajaanin ryhmänäyttelyä. Nooa oli toimitettu torstai-iltana "mummolaan" ja autoa starttailtiin aikaisin lauantaiaamuna, kun oltiin ensin viime hetken paniikissa perjantaina töiden jälkeen onnistuttu pakkaamaan kimpsut ja kampsut sitikan kyytiin. Kajaanin ryhmis oli vuorossa vasta sunnnuntaina, mutta onneksi olin avannut suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja päästiin yöksi matkan varrelle ihastuttavan, iki-ihanan pikku-Lokin luokse Kuopioon <3 Pösö laittoi heti leikkisedän roolin päälle ja pojat viihtyivät keskenään vähän liiankin hyvin :D Likkaa ei voinut poikien touhotukset vähempää kiinnostaa ja se kunnostautuikin enemmän naapurikyttääjän rooliin. Meillä, kun ei kotona ikkunoista juuri muuta kytättävää näy kuin rusakkoyhdyskunta. Lokin residenssi taisi sijaita ihan 6. kerroksessa, joten kyllähän sieltä avautui maalaisfriidulle ihan uudenlaiset maisemat.




Likka pääsi vähän testailemaan upouusia uimaliivejään Kallavedessä. Uiminen ei vielä ainakaan ole sen suosikkilajien joukossa, mutta uimatekniika on kyllä hallussa. Pikku-Lokikin pääsi ensi kertaa uiskentelemaan, kunhan se oli ensin avustettu muutaman metrin päästä rannasta. Ja vau miten se oikea uima-asento ja tekniikka löytyivät sieltä! Uimamaisterin pojasta polvi paranee :)


Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajelemaan hienossa kesäsäässä. Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä viisi; yksi pentu, kaksi urosta ja kaksi narttua. Pösö paransi tulosta viime vuoden Seinäjoen tyydyttävästä erittäin hyvään ja tämä tyydyttää meitä hyvin. Näyttelyhihnassa se edelleen köyristää sitä selkäänsä, vaikka normaaleilla lenkeillä ei enää sitä tee. Jatkoa ajatellen pitää ehkä myös enemmän harjoitella Pösön kanssa vastapäivään pyörimistä, koska saattaa olla hieman heikompi koordinaatio siihen suuntaan ja tämä ilmiö sitten aiheuttaa tuota köyristämistä lihasmuistista. Mutta mitä tekee mun kaunis kukkanen, ruotsalainen kevätesikko? :D Hän nappaa hienosti ensimmäisen sertinsä <3 Tuomarin mielestä hän oli kyllä hieman liian tukevassa kunnossa, mutta toisaalta Likka on rungoltaan lähtökohtaisesti hieman eri mallia kuin muut ja toisaalta viime vuonna Suomeen kotiutuessaan oli ehkä hieman liian laihassa kunnossa. Kylkiluut kyllä tuntuvat eikä kyljissä tällä hetkellä ole mitään rasvakerrosta. Veteen piirretty viiva näemmä tämä lihavan ja sopusuhtaisen välinen raja. Ehkä hieman kunnostaudumme kuntoilun saralla ja hankimme lihaksia. Sitten tuo pieni ja pippurinen ruotsalainen on aivan täydellinen <3

torstai 27. heinäkuuta 2017

Se on kohta jo elokuu


Pyh, pah ja pöh. Se siitä "lupauksesta", että olisin ehtinyt blogia kirjoittamaan taas ahkerammin kuin viime vuonna. Kiirettä on kuitenkin pitänyt kaikki ihanat ja valloittavat pihakoirat sekä pihakoirapennut. Ja tietenkin työt sekä opiskelut, jotka ovat keväällä vieneet kyllä viimeistään kaikki mehut eikä ole ollut enää jaksamista asettaa sormia näppäimistölle ja kirjoitella sen enempiä.


Rusakkoyhdyskunta miljoonine poikasineen on pitänyt meidän arjen kiihkeänä ja mielenkiintoisena. Meidän ruotsalainen, kun kuolaa ikkunan takana kieli pitkänä niitä, raapii ikkunaa ja kiljuu niiden perään. Takaoven avaamisen kanssa saa olla tarkkana ettei vaan livahda metsästyshommiin. Tuntuu, että rusakot ovat oppineet myös ihan tarkoituksella härnäämään ja makaavat reporankana nurmikolla mussuttamassa ruohoa.


Pösön kanssa kevät ja kesä ovat näyttäneet valoisammilta kuin koskaan aiemmin oikeastaan. Pösöllä on ollut pitkään (melkein aina) tapana köyristää selkää voimakkaasti liikkeessä ja kulkea kolmella jalalla eteenpäin. Luustohan Pösöltä on kuvattu terveeksi eikä mitään vikaa ole löytynyt. Lopputalvesta tutkittiin ultraamalla rakkoa ja tutkittiin pissanäytettä, josko Pösöllä olisi virtsakiviä tai jotain miesten vaivoja. Virtsarakko oli normaali, pissanäytteessä ei ollut virtsakiteitä eikä kiviä ja eturauhanenkin oli täysin normaali. Aiemmin ollaan käyty osteopaatilla Pösön kanssa kerran tai pari, mutta ei mitään suurempia juttua ole näillä kerroilla löytynyt. Nyt keväällä saatiin vinkki hyvästä hierojasta, joka käyttää kraniosakraalitekniikkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kerralla käydessämme hoidossa näytti ja tuntui siltä, että hieroja vain piti käsiään paikoillaan eikä mitään tapahtunut. Melkein alkoi naurattaa, kun aloin miettiä mistä sitä oikein on maksamassa :D Ja mitä vielä! Hoidon aikan selvisi vihdoin ja viimein syy siihen miksi Pösö on köyristänyt selkäänsä ja myös se miksi tuomari oli viime lokakuussa arvosteluun sanellut silloin huvittavalta tuntuneen lauseen "liian pitkät varpaat". Selän köyristäminen on johtunut siitä, että munuaisia ympäröivä kehon kalvo on ollut kireänä. Normaalisti koiran liikkuessa munuainen liikkuu hieman edestakaisella liikkeellä, mutta Pösön tapauksessa kireä kalvo on estänyt tämän normaalin liikkeen ja aiheuttanut selän köyristämistä sekä kummallisia kolmella jalalla pomppimisia. Eikä Pösöllä mitään liian pitkiä varpaita ole vaan nekin ovat olleet jumissa jo jonkin aikaa, minkä vuoksi ne näyttävät normaalia pidemmiltä olessaa jumin vuoksi suorana. Tunnin hoidon aikana oli ihan silmämääräisesti huomattavissa kuinka varpaat alkoivat käsittelyn jälkeen mennä normaaliin kippuraan kuten koiran varpaiden tulisi olla. Hieroja sanoi myös Pösön hännän olevan aikamoisella kierteellä ja kyseli sitten mahtaako koira pomppia ylös-alas paljonkin. Noh... Pösöhän on sukua kenguruille, joten kyllähän se hieroja tiesi syyn tähänkin jumiin. Koiran hypätessä häntä ottaa aina jonkin verran aina osumaan alas tulossa. Ei paljon, mutta pidemmän päälle alkaa kyllä vaikuttaa hännän liikerataan ja jumit tulevat näin esille.


Tämä on opettanut itselleni hyvin sen kuinka peruskotikoirakin menee jumiin ihan normaalissa arjessa eikä kaikkea edes omistajana itse huomaa, koska muutokset tulevat esille pikkuhiljaa. On siis äärimmäisen tärkeää käyttää niitä kotikoiriakin ajoittain hierojalla tsekattavana. Ja kaikki äärimmäisen hassut lausahdukset näyttelyarvosteluissa antavat syytä epäillä jumeja tai muuta ongelmaa koirassa. Eniten itsenäni harmittaa ja surettaa se kuinka pitkään Pösökin on ehtinyt liikkua hyvin oudosti. Syitä olen yrittänyt löytää ja monta juttua on tutkittu, mutta mitään ei ennen tätä kraniosakraalihoitoa löytynyt. Heti kraniosakraalihoidon jälkeen oli huomattavissa aivan erilainen koira. Sellainen,joka liikkuu normaalisti! Toki alkuun Pösö silti ajoittain köyristi selkäänsä, sillä se oli selvästi jäänyt sen lihasmuistiin. Pikkuhiljaa tuokin on kadonnut. Kesän aikana Pösö on päässyt myös hierojaopiskelijan koekaniiniksi. Pösö onkin hieman vaativampi asiakas, kun se ei oikein tahdo pysyä rentona kyljellään hierontatilanteessa vaan sen mielestä olisi mukavampi olla tassut pystyssä selällään :D :D Kaksi kertaa ollaan käyty ja pikkuhiljaa alkaa hommakin toimia paremmin.


Nooa vietti melkein koko kuukauden toukokuussa "mummolassa", kun me muut oltiin opiskelemassa metsäjuttua Mikkelissä. Nooalle näyttää välillä tekevän kyllä ihan hyvää päästä toimittamaan ainoan koiran virkaa, johon se on ensimmäisenä koirana tottunut. Jakamaton huomio, kun on se paras huomio. Kauheasti on ollut suunnitelmia harrastusten uudelleen virittelyn suhteen, mutta ei olla sitten jaksettu ja saatu aikaiseksi. Toisaalta tarvitseeko sitä aina kaikkea niin paljon touhottaa. Näyttelyitäkin ollaan kierretty harvakseltaan ja Nooakin pääsi avaamaan näyttelykautensa vasta nyt heinäkuussa.

Kun blogin kirjoittaminen on jäänyt monen kuukauden ajalta, on vaikea enää kelata taaksepäin mitä kaikkea oikeastaan ollaankaan tehty :D Paljon kaikenlaista, mutta pääosin eletty ihan normaalia arkea. En nyt lupaile varmaksi, että blogi tästä piristyisi. Yritän kuitenkin. Syksyn alkaessa voisi taas lähteä vähän kiertelemään eri luontokohteita koirien kanssa...katsotaan. 

torstai 23. maaliskuuta 2017

100% ikiliikkuja!



Käytiin Nooan kanssa reilu viikko sitten Katriina Tiiran SmartDOG -testissä. Suoritettiin kerralla kaikki kolme testiosiota, joissa testataan koiran kykyä lukea ihmistä ja eleitä, muistia ja loogista päättelyä sekä ongelmanratkaisua ja itsehillintää. Testi kesti kokonaisuudessaan 1,5 tuntia.

Tänään sain vihdoin testistä raportin. Kokonaisarviossa Nooasta kerrotaan näin:

"Nooa ei ole erityisemmin kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta se tutustuu erittäin vauhdikkaasti tilaan. Nooa on koira, joka kiihtyy ja turhautuu erittäin helposti ja turhauma tulee ulos haukkuna. Nooa kiihtyy heti jos se ei ymmärrä osioita. Sylinteritestissä ei kuitenkaan nähdä impulsiivisuutta, vaan siinä koira toimii hyvin täsmällisesti, juuri kuten se oppi. Myöskään V-aita tehtävässä ei näy ruokaan juuttumista ja siten impulsiivisuutta, vaan Nooa ratkaisee sen nopeasti. Nooa on koko testin ajan hyvin motivoitunut. Nooa lukee eleistä parhaiten yksinkertaista käsivihjettä ja jalan vihjettä – muissa osioissa tulee helposti haukkumista. Nooa on enimmäkseen itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta turvautuu tarvittaessa myös ihmisen apuun. Nooa selkeitä vahvuuksia testissä on sen erinomainen suoritus muisti tehtävässä, ja hieno ihmisen toiminnan mallista oppiminen sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Nooa oppii muutenkin kaiken todella nopeasti, sekä testirutiinin että sylinteritestin alkuosion. Nooan aktiivisuus on keskiarvon yläpuolella, eli se on hyvin aktiivinen koira."

Ikiliikkuja nimeltään ja sielultaan <3

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tie vie matkojen päähän

Voisiko pihakoira onnellisempi olla, kun pääsee emännän matkassa hotellin sänkyyn nukkumaan? ;)


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ei mänty- vaan KUUSIvuotias!

Nooalla on tänään synttärit ja se täyttää jo huikeat kuusi vuotta! Äkkiä se aika on lopulta mennyt ja paljon kaikenlaista on ehditty tässä ajassa tekemään ja kokemaan yhdessä.

Pari viikkoa sitten vierailimme meidän "hovikuvaaja" Nanin luona, jolloin Nooasta otettiin syntymäpäivän kunniaksi pari talvista studiokuvaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Nooa oli Nanin kuvattavana eikä varmasti ollut viimeinen :) Nooa tiesi jo studiolle sisään astuessamme mikä oli homman nimi ja poseerasi kuin vanha tekijä. Ja olihan siitä palkkioksi toki kinkkua :P





maanantai 6. helmikuuta 2017

Kuulumisia


Niin meni tammikuu ja ollaan jo tukevasti helmikuun puolella. Emännällä on mennyt vapaa-aika pitkälti kuukausi sitten alkaneiden opintojen parissa, joten blogin kirjoittaminen ei ole ollut aivan ensisijalla. Mitään kovin erikoista ei siis ole ehditty puuhastelemaan vaan ollaan kerrankin vain oltu. 

Nooa on päässyt pitkästä aikaa uimaan. On se vaan aina yhtä innokkaana menossa altaaseen ja pois ei haluaisi lähteä millään! Tarkoitus olisi nyt lopputalven aikana vierailla uimalassa ihan säännöllisesti. Harmittavasti tuossa lähimmässä uimalassa ei ole uittajamahdollisuutta, joten Pösön kanssa pitää miettiä muita aktiviteettaja tai matkustaa kauemmas uimaan.

Viime vuonna oli kova yritys rally-tokoradoilla, mutta hyväksyttyä tulosta ei saatu aikaiseksi. Tällä hetkellä ollaan rally-tokosta tauolla, joka toivon mukaan kantaa hedelmää ja yritetään sitten kesällä herätellä uutta intoa kisarintamalla, jos vaikka sitten syksyllä onnistuisi, vihdoin. Nose Workiä ollaan treenattu kotona ahkerasti koko kolmikolla ja tuntuu, että hajuoppi on mennyt perille. Nose Workin suhteen ehkä katsellaan jotain möllikokeita ja laatikkotestiä myös myöhemmin tänä vuonna. Tosin tänä vuonna suurin osa siitä vapaa-ajasta kuluu aiemmin mainittujen opintojen parissa, mutta toivottavasti opinnot avaisivat ovia uusille urille. Sellaisille urille, joissa työt olisivat sellaisia joiden parissa koirien kanssa ehtisi viettää enemmän aikaa myös päivänvalossa. Harrastusten osalta elämme siis etsikkoaikaa ja suuntaamme niiden osalta katseemme loppuvuoteen. Ei turhaa hötkyilyä tai paineita niiden suhteen. 


Kuukauden päästä meillä sitten tapahtuu kaikenlaista jännää ;) Niistä jutuista vähän myöhemmin.


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uudenvuoden ensi hetkiä

Blogi vietti viime vuonna melkoista hiljaiseloa, vähän harmittaa. On kuitenkin ollut paljon kaikenlaista muuta tekemistä ettei ole vaan jaksanut ja ehtinyt enää koneen ääreen istua blogia päivittämään. En halua luvata mitään näin uudenvuoden kunniaksi, mutta ehkäpä tänne taas tulee kirjoiteltua kuulumisia hieman aktiivisemmin. Ja ehkäpä enemmän kuvien muodossa, sillä joulupukki toi lahjaksi uuden kameran :)

Toinen uusivuosi "maalla" oli koirien kannalta paras uusivuosi ikinä. Meidän ikkunoista ei rakettien välke näy eikä pauke haittaa. Vietettiinkin siis hyvin rauhallinen uudenvuodenaatto. Iltapäivällä Nooa pääsi pitkästä aikaa uimaan Espoon Kivenlahdessa sijaitsevaan koirauimalaan. Tällä kertaa yksin, sillä ko. paikassa ei ole saatavilla uittajaa koirille. Voi juku, kun oli kivaa :)


Illalla poikkesin vielä lähikaupassa hakemassa uudenvuoden herkkuja itselleni, mutta löytyipä sieltä koirillekin oiva juhla-ateria! Porsaan sydän tarjoushintaan. Sitten eikun pata tulille ja keittelemään juhla-ateriaa. Ja kylläpä se maistuikin, sillä ruokakupit tyhjenivät alta aikayksikön :) Keitinveden otin talteen ja siitä riittääkin sitten herkkulientä hetkeksi ruokakuppiin kostukkeeksi.


Toivotamme kaikille erinomaista ja onnellista
alkanutta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta!